Pääkirjoitukset

Kreikkalaiset purkivat pahaa oloa

Saksan
liittokansleri Angela Merkel vieraili Kreikassa maan ystävänä – totta kai, sillä sekä Saksa että Kreikka ovat EU:n jäseniä ja euromaita. Niitä sitoo yhteen myös jäsenyys läntisessä puolustusliitossa Natossa.

Merkelin vierailu eteni kuitenkin kaikkea muuta kuin ystävällisessä hengessä. Samaan aikaan kun hän neuvotteli Kreikan johdon kanssa, arvioiden mukaan peräti 30 000 mielenosoittajaa huusi häntä kotimatkalle.

Tästä ei ole epäselvyyttä: Saksa ja vielä erityisesti maan liittokansleri ovat kreikkalaisille suorastaan raskaimman sarjan kirosana.

Mielenosoittajien valokuvissa Merkelistä tehtiin Hitler-viiksillä natsi. Saksa arvioitiin Kreikkaa nöyryyttävän ja orjuuttavan EU-rintaman johtavaksi valtioksi.

Viha paljastui sen verran syväksi, ettei saksalaisilla turisteilla varmaankaan ole erityisen suurta intoa valita matkakohteeksi Kreikkaa. Jos näin käy, kärsivä osapuoli on yksin Kreikka, sillä matkailuelinkeinon painoarvo maan taloudelle on erityisen tärkeä.

Liittokansleri Merkel toki tiesi, mikä purkaus oli odotettavissa. Saksa on ollut kaiken aikaa pääkohde arvostelussa, jonka koskee EU-maiden suhtautumista Kreikan erittäin vaikeaan talouskriisiin.

Merkel tapasi lyhyen vierailun aikana Kreikan pääministerin Antonis Samarasin ja presidentti Karolos Papouliasin. Saksan sanoma oli se, että Kreikan tulee kerätä rohkeutta ja tehdä päätös 13,5 miljardin euron säästöratkaisusta.

Merkel kertoi ymmärtävänsä kreikkalaisten tuskaa. Aika on äärimmäisen vaikea, hän totesi, mutta kannusti Kreikkaa silti jatkamaan ponnisteluja talousongelmien voittamiseksi.

Liittokansleri olisi voinut ottaa käyttöön myös tylyt sanat. Asiallisesti Kreikalla ei ole vaihtoehtoja. Maan rahat ovat loppumassa arvioiden mukaan jo ennen kuin kalenterissa alkaa vuosi 2013.

Jotta Kreikka saisi EU:lta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä 30 miljardia euroa rahaa kassaansa, sen on tehtävä päätös säästökohteista.

Kreikan tilanne on erittäin synkkä. Se on kituutellut jo vuosikaudet, näköpiirissäkään ei ole aikaa, jolloin taantuma olisi kukistettu ja talous kääntyisi kasvuun.

Tässä ei edes ole ihmettelemistä, sillä välttämättömät leikkaukset kurittavat tietysti myös kasvua.

Kreikan tilanteessa on nähtävissä kuitenkin myös myönteistä. Maassa kuohuu, mistä kertovat myös Merkelin vastaiset mielenosoitukset, mutta maan yhteiskuntarauha on silti odotettua vakaampi.

Kriisin aikana on ennustettu, että Kreikka ajautuisi täyteen kaaokseen, jopa sisällissotaan.

Selitystä voi hakea jopa kriisin pitkittymisestä: ehkä kreikkalaiset alkavat tottua ja sopeutua talouden kurimukseen.

Sopeutumisessa on myös vaara. Kreikassa kaivataan ennen muuta taistelutahtoa, halua hakea talouden parempaa aikaa yrittämisellä ja ankaralla työnteolla. Nykyisessä ilmapiirissä tämän tien löytäminen on vaikeaa.