Pääkirjoitukset

Kriisitietoisuus kasvaa

Kun kansalta kysytään, millainen maa Suomi on, vastaukset eivät aina ole kovin rohkaisevia. Suomessa on kansalaisten mielestä liikaa byrokratiaa ja virkamiehiä, kateuden ja latistuksen ilmapiiri, menneen maailman ajattelua ja vanhentuneita toimintatapoja. Muun muassa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuorein arvo- ja asennetutkimus kertoo pitkälle tätä samaa. Kriittisten arvioiden rinnalla on muistettava se, että jäsenyys Suomi-klubissa on kansalaisten mielissä edelleen kovaa valuuttaa.

Peräti kahdeksan kymmenestä vastaajasta nimittäin katsoo, että on jonkinlainen onni ja etuoikeus saada olla suomalainen.

Evan Neljäs Suomi -raportti julkistettiin oivaan aikaan. Vielä viime vuoden lopulla valtaosa asiantuntijoistakin oletti, että Suomi pääsee pitkittyneestä matalasuhdanteesta vihdoin kaivatun talouskasvun tielle, mutta toisin näyttää käyvän. Jo maaliskuussa ennusteita reivattiin alaspäin, kun optimismille ei löytynytkään katetta.

Tämä näkyy myös kansalaisten vastauksissa.

Suomalaisten kriisitietoisuus on viimeistään nyt kasvanut, ja ainakin Evan tutkimuksen mukaan kansalaiset haluavat muutosta – vaikka eivät barrikadeille lähtisikään.

Evan arvo- ja asennetutkimuksesta on helppo löytää paitsi kritiikkiä päättäjiä kohtaan myös ristiriitaisia viestejä. Kansa esimerkiksi kavahtaa valtion velkaantumista, mutta toisaalta kolme neljästä sanoo, että suomalainen hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen – oli se miten kallis tahansa. Päättäjille tällaiset gallup-tulokset eivät anna kovin leveää selkänojaa.

Talouden hyvinä vuosina rakennettu hyvinvointiyhteiskunta maksaa tällä hetkellä yli viisi miljardia liikaa, ja laskua työnnetään hamaan tulevaisuuteen; tämän kieltää vain harva. Jostain – kuten vaikkapa lapsilisistä – on pakko tinkiä, vaikka poliitikoille ei näistä ratkaisuista pisteitä jaetakaan.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan perusteellisessa gallupissa kysyttiin myös hankalasti mitattavissa olevia asioita. Yksi tällainen on yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka on käsitteenä epämääräinen. Vastaajista kuitenkin useampi kuin joka toinen arveli, että Suomea vaivaa kateuden ilmapiiri, jonka henkäys kuihduttaa niin ihmeelliset kuin arkisemmatkin kukat. Onko tosiaan näin?

Positiivisena signaalina voi pitää sitä, että latistuksen ilmapiirin olemassaoloon skeptisimmin suhtautuivat kyselyssä nuoret ja opiskelijat. Hyvää on sekin, että nuorten aikuisten asenne yrittämistä kohtaan on muuttunut – enää koulunpenkiltä työelämään säntäävät nuoret eivät havittele pelkästään virkaa tai palkkatyötä suuressa organisaatiossa. Asenteet ovat muuttuneet.

Ehkä nuoret ovat huomanneet, että digiaikana suomalaisyrityskin voi kasvaa, kansainvälistyä ja menestyä myös euroilla mitattuna. Samalla yrittäjä saa tehdä omaan tahtiinsa mielekästä työpäivää. Muutamat kotimaiset pelifirmat ovat tällaisesta oivia esimerkkejä.