fbpx
Pääkirjoitukset

Kritiikkikään ei horjuta saneeraajia

Helmikuussa julkistettu puolustusvoimien uudistus etenee suoraviivaisesti kuin taistelupanssarivaunu. Sen enempää armeijan henkilöstön, varuskuntansa menettävien kuntien kuin kansanedustajienkaan ajoin kiivaskin vastarinta ei ole uudistustyötä häirinnyt. Puolustusministeriössä ja armeijan johdossa suunniteltua leikkausohjelmaa ei ole viety torikokousten, sotamiesneuvostojen tai edes eduskunnan päätettäväksi.

Yleensä maanpuolustuksen ytimiin menevistä uudistuksista on käyty nyt nähtyä avoimempaa keskustelua ja ne on valmisteltu laajapohjaisissa parlamentaarisissa komiteoissa. Ilmeisesti jäykkä ja junnaavasti etenevä komiteatyö ei enää istu 2010-luvun hektiseen ilmapiiriin myöskään valtionhallinnossa ja suurten päätösten valmistelussa. Erityisen kansanvaltaiselta sanelupolitiikka ei kuitenkaan vaikuta.

Viime torstaina täsmentyi se, että puolustusvoimista katoaa parintuhannen ihmisen työpaikka. Noin suurta joukkoa ei voida sijoittaa siirroin jäljelle jääviin joukko-osastoihin tai kumppanuusyrityksiin. Luontainen poistumakaan ei riittävästi helpota henkilöstöjärjestelyjä, joten puolustusvoimat joutuu irtisanomaan peräti 1 200, joukossa myös sotilaita. Irtisanomisin ja ulkoistuksin saadaan enintään sadan miljoonan euron vuotuiset säästöt, kun tarve on 250 miljoonaa euroa vuodessa. Loppu on nyhdettävä materiaalihankinnoista, kertausharjoituksista ja koulutuksesta.

Kuuden varuskunnan lopullisen sulkemisen on väitetty vaarantavan alueellista puolustuskykyä muutamissa maakunnissa. Kritiikissä on kannettu huolta itärajan ainoasta merkittävästä varuskunnasta, Kontiorannan Pohjois-Karjalan prikaatista. Laajat rajaseudut jäävät tyystin ilman lähipuolustajia.

Uskottavuusvajetta tai todellista riskiä ei vankan rauhantilan vallitessa kuitenkaan synny. Juuri nyt Suomea ei kukaan uhkaa mistään ilmansuunnasta.

Hankaluuksia varuskuntaverkon harvennus tuo kuitenkin asevelvollisille. Kotiin on pitkä matka ja monen lomista entistä enemmän aikaa kuluu matkustamiseen palveluspaikan ja kodin välillä.

Säästöpäätökset lyhentävät varusmiespalvelusta 15 vuorokaudella, runsaalla kahdella viikolla. Se on varmasti monen asevelvollisen mieleen, sillä erityisesti palveluksen loppupuolen koulutuksellinen anti jää usein perin kevyeksi. Tiivistämisen varaa on myös koko palveluajan kestäessä, turhasta on hankkiuduttava eroon.

Hämeenlinnan seutu säilyy Parolannummen myötä edelleen vahvana armeijapaikkakuntana. Sen sijaan kaupunkiin Suomenkasarmille sijoittuneissa esikunnissa alkaa siirtomääräysten ja irtisanomisilmoitusten jako, kunhan linjaratkaisut jalostuvat konkreettisiksi päätöksiksi.

Ammattisotilaiden työn luontoisetuna on ollut noudattaa käskyjä ja siirtomääräyksiä. Irtisanottavien joukossa on paljon myös siviilityöntekijöitä, jotka joutuvat paikkakunnittain vaihtelevien työmarkkinoiden armoille.

Menot