Pääkirjoitukset

Kulttuurierot Itämeren uhkana

Itämeren
suojelussa kirjoitettiin uusi luku, kun ympäristökeskuksen tutkija Seppo Knuuttila pidätettiin viikko sitten kesken töiden Venäjällä. Hän oli ottamassa vesinäytteitä Luga-joesta, jonka varrella on fosforipäästöistä epäilty lannoitetehdas.

Suomi ei jäänyt ihmettelemään – jo kotimaahan palanneen – tutkijan kohtelua. Suomen ympäristökeskus pani yhteistyön venäläisten viranomaisten kanssa jäihin, Suomi vaatii myös Venäjältä virallista selitystä tapahtuneesta.

Kovia otteita on syytäkin ihmetellä, sillä suomalaistutkija oli tekemässä työtä, josta oli sovittu kaikessa yhteisymmärryksessä venäläisten viranomaisten kanssa.

Pidätys, pitkät kuulustelut ja muistiinpanojen sekä tietokoneen takavarikointi ovat perin outoa ympäristöpolitiikkaa. Onko seuraava siirto se, että Venäjä väittää tietokoneella olevan maan turvallisuutta uhkaavaa aineistoa?

Vastakkain on kaksi aivan eri mittaluokan valtiota. Venäjän tapa ei ole taipua, myöntää virhettä ja jatkaa elämää. Tässäkin tapauksessa uhkana on se, että suuri jyrää ja pientä viedään.

Venäjän tuntijat ovat tarjonneet selitykseksi kulttuurieroja. Kyllä asian voi näinkin ilmaista, tällöin päädytään lopputulokseen, että Itämerta uhkaavat kulttuurien erot.

Tämä on jopa totta! Venäjä on suhtautunut kaiken aikaa hyvin suurpiirteisesti ja jopa vähätellen lannoitetehdas Fosforitin väitettyihin fosforipäästöihin.

Luga-joesta mitattiin valtavat fosforipäästöt jo viime syksyä. Kalenterissa on pian toukokuu, eikä päästöjen määrästä ole saatu luotettavaa uutta tietoa.

Vitkutteluun on haettava selitystä Venäjältä. Ehkä päästöjen määrä halutaan salata, ehkä tutkinnan jarrutukseen pitää hakea muuta selitystä.

Tämä on kuitenkin selvä asia: Venäjälle yhden tehtaan päästöt ovat pikkujuttu. Maa hakee edelleen talouden kasvua ympäristön kustannuksella ja myös ympäristönsuojelu on vielä hallinnossa alistetussa asemassa.

Suomalaista nyrkkiä suuttumuksen vallassa heiluttamalla ja suureen ääneen nopeita selvityksiä vaatimalla kiista ei ratkea. Maltti ja diplomaattiset taidot ovat jälleen valttia, mikä ei tarkoita nöyristelyyn sortumista. Tyylipisteitä tärkeämpää on itse pääasia, työ Itämeren hyväksi.

Venäjään tulee vaikuttaa, maa pitää saada ymmärtämään, että Itämeren suojelu palvelee myös sen etua. Itänaapuri tuskin sentään haluaa lopettaa monen valtion jo tuloksiakin tuottanutta yhteistyötä.

Vaakakupissa on kokonaisuutena Itämeren tulevaisuus ja myös sen kuvan uskottavuus, joka suojelusta on annettu. Edelleenkin on hämärää, miten meren rannikolta löytyi yllättäen suurimmaksi yksittäiseksi saastuttajaksi arvioitu tehdas.

Itämeri-yhteistyössä ovat juhlapuheet, lukuisat projektit, byrokratia ja ehkä tehoton virkakoneisto mitä todennäköisimmin aivan liian suuressa roolissa.