Pääkirjoitukset

Kuntaneuvotteluissa uusi alku

Kanta-Hämeen kuntarakenteissa tapahtui tällä viikolla enemmän kuin vuosiin. Tuli ensimmäinen liikahdus sitten uudenvuoden 2009, jolloin Hämeenlinna ja viisi pientä naapuria yhdistyivät.

Janakkala on jo päättänyt lähteä tekemään yhdistymisselvitystä kahteenkin suuntaan, sekä Riihimäelle että Hämeenlinnaan.

Hattula on liikkeissään hitaampi, mutta sielläkin tiedostetaan, että selvitys on tehtävä, koska valtioneuvosto on niin päättänyt.

Edellisistä yhdistymisneuvotteluista vuosina 2006-2008 Hattula ja Janakkala pudottautuivat jo aikaisessa vaiheessa.

Neuvottelijat ovat edellisestä kerrasta ainakin osittain vaihtuneet. Kannattaa varmaan keskustella edellisten neuvottelijoiden kanssa ja yrittää välttää silloin tehdyt virheet.

Lähtökohtana pitää olla se, miten kuntalaisten palvelut sujuvimmin ja kustannustehokkaimmin järjestetään. Oli se sitten kuntaliitos tai jonkin muun muotoinen yhteistyö, neuvottelijoiden pitää avoimesti perustella esityksensä kuntalaisille.

Neuvotteluihin on hyvä lähteä avoimin mielin ilman ennakkoasenteita.

Ykkösasiana pitää olla laadukkaiden palveluiden järjestäminen ja niiden rahoittaminen lähivuosina ja vuosikymmeniä, kun eläkeläisten määrä kasvaa ja työelämään tulevat ikäluokat pienentyvät.

Järjestäminen ja tuottaminen ovat kaksi eri asiaa. Yksi taho voi järjestää ja toinen tuottaa.

Globaalitalouden realiteetit ovat iskeneet ensin keskuskaupunkeihin ja nyttemmin myös niiden kehyskuntiin.

Asemansa täysimääräisesti hyödyntäneet kehyskunnat ovat kaikkialla menestyneet hyvin, koska keskuskaupungit ovat pumpanneet niihin maksukykyisiä asukkaita.

Kaikilla kaupunkiseuduilla on ollut myös sama trauma, esimerkiksi perusterveydenhuollon yhteistyöstä on mieluusti keskusteltu jonkin muun kuin keskuskaupungin kanssa – saati sitten kuntarakenteesta!

Aivan samat äänenpainot ja fraasit on käytetty niin Hämeenlinnan, Lahden, Jyväskylän, Oulun kuin Turunkin seuduilla.

Nyt hallitus on kaivanut esiin jopa pelätyn p-sanan, pakkoliitoksen. Tähän astihan vannottiin, että se voi tulla kyseeseen vain talouden kriisikunnissa viimeisenä keinona.

Nyt sanotaan, että pakkoliitos voi tulla kysymykseen, jos yhteiseen kuntaan ei muuten päästä ja jos alueen väestön enemmistö sitä haluaa.

Ei tosin ole lainkaan selvää, onko alueellinen kansaäänestys mahdollinen siten, että äänet lasketaan yhteen yli kuntarajojen.

Kuntaliitos ei ole itsetarkoitus, jos siihen ei liity samalla päällekkäisten rakenteiden purkamista ja uudenlaisia tapoja järjestää syntyneen kunnan palvelut.

Kuntaliitoksiin on tällä seudulla vielä pitkä matka. Ehkä löydetään jokin muu tapa järjestää palveluita nykyistä enemmän yhdessä.

Päätavoitteena pitää olla palveluiden takaaminen kuntalaisille kohtuullisella etäisyydellä järkevään hintaan.