Pääkirjoitukset

Kuntien valta murenemassa

Parhaillaan kunnissa lausuntokierroksella oleva sote-laki herättää huolta pienissä ja keskisuurissa kunnissa. Huoleen on syytä, sillä kuntien valta vähenee uudistuksen myötä merkittävästi.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on muodostanut vähintään puolet kuntien budjetista. Jatkossa rahoista ja niiden käyttämisestä päättäminen ei enää ole kuntien omien lautakuntien alaisuudessa, vaan viiden sote-alueen vastuulla.

Sote-alue voi myös halutessaan evätä erityisesti pieniltä ja keskisuurilta kunnilta palvelujen tuottamisvastuun. Siinä tapauksessa myös kuntien nykyinen sote-henkilöstö tukipalveluineen siirtyy uudistuksen myötä tuotannosta vastaaviin kuntayhtymiin.

Etelä-Karjalan Eksoten perustamisen jälkeen kunnat alkoivat pian vaatia sote-alueelta henkilöstömäärän vähentämistä kulujen karsimiseksi. Sama voi olla edessä myös muualla, sillä nykyistä suurempi kustannustehokkuus on yksi sote-lain keskeisistä tavoitteista.

Tällä hetkellä kunnat käyttävät sote-palveluihinsa keskimäärin kolmetuhatta euroa asukasta kohden. Summa on noussut vuosittain, eikä vastaavaan kasvutahtiin ole enää varaa.

Talouden kieli hiipi sote-uudistuksen lakitekstiin ja sen perusteluihin vasta valmistelun loppupuolella. Maailman talouden kiristyessä ja toimintaympäristön muuttuessa olikin yhtäkkiä ihan hyväksyttävää nostaa kustannusten karsiminen uudistuksen viralliseksi tavoitteeksi.

Toisaalta laajalti pelätään myös sitä, että uudistus jää vain hallinnolliseksi nykyisten toimintojen uudelleenjärjestelyksi. Käytännöt eivät välttämättä muutu, sillä sote-alueen päättäjät tulevat alueen kunnista, ja valtion rahat sote-alueelle kiertävät kuntien kautta.

Tällaisesta ajattelusta on nähty merkkejä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa Helsinki, Vantaa ja Espoo haluavat jatkossakin järjestää sote-palvelunsa erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta itse. Silloin ei päästä uudistuksen tavoitteeseen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen raja-aidat ylittävästä integraatiosta.

Ministeriötasolla ollaankin huolestuneita kompromissiksi laaditun sote-lain vaikuttavuudesta. Esimerkiksi kuntien ja kuntayhtymien investoinnit eivät ole jatkossakaan kansallisessa kontrollissa.

Ministeriöissä pohditaan esimerkiksi sitä, olisiko kansallinen ohjaus helpompaa, jos valtion rahat eivät kiertäisikään sote-alueilta kuntien kautta.

Tulipa uudistuksesta pannukakku tai kohokas, se on varmaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat myös lähitulevaisuudessa. Yhtään isoa järjestelmäuudistusta ei ole viety läpi niin, että tulokset näkyisivät kukkarossa saman tien.

Mitä enemmän uudistuksessa satsataan ennaltaehkäisyyn, sitä useampi vuosi menee, ennen kuin toimenpiteet alkavat tuntua. Päättäjiltä vaaditaankin nyt malttia johtopäätösten vetämiseen.