Pääkirjoitukset

Kyllä, rouva liikenneministeri

Yksi brittikomedian klassikoista on tv-sarja Kyllä, herra pääministeri. Siinä hallituksen itsevaltainen kansliapäällikkö pyrkii kaikin tavoin pitämään esimiehensä, Britannian pääministerin, erossa maan asioiden hoidosta.

Virkamies on sitä mieltä, että vastuullisia päätöksiä ei pidä jättää poliitikkojen kontolle.

Kuvio muistuttaa sitä tahtojen taistelua, jota ovat käyneet liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) ja Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala.

Jälkimmäisen persoonan kuvaamiseen ei kukaan tunnu löytävän muuta ilmaisua kuin ”voimakastahtoinen”.

Ministerin ja korkean virkamiehen välinen täydellinen luottamuspula johti viimein Tervalan eroon. Merja Kyllösen perustelut ovat kuin suoraan Kyllä herra pääministeri -sarjasta: Tervalalta olivat menneet ministerin ja pääjohtajan roolit sekaisin.

Korkean virkamiehen eroaminen on Suomessa harvinaista. Suomalaiseen hallintokulttuuriin kuuluu, että virkamies tekee työtään puolueettomasti ja neutraalisti.

Kukaan ei kiistä Tervalan asiaosaamista, mutta neutraaliuden kanssa saattaa olla vähän niin ja näin. Ministeri Kyllönen syytti maanantaina Liikennevirastoa omavaltaisista otteista useissakin tilanteissa.

Lisäksi ministeriä tuntuu ärsyttäneen pääjohtajan tapa ottaa suorasanaisesti kantaa liikenneasioihin. Kyllösen kommenttien rivien välistä voi lukea, että hänen mielestään kannanotot antaa ministeri, ja virkamies keskittyköön valmistelutyöhön, mielellään vaiti.

Kyllönen siis halusi näyttää Tervalalle kaapin paikan. Hän teki sen erittäin näkyvästi ja kuuluvasti televisiokameroiden edessä, kun taas Tervala ei ollut tiedotusvälineiden tavoitettavissa lainkaan.

Kyllösen näyttävä esiintyminen kertookin paitsi tulehtuneista henkilösuhteista myös kohtalaisesta tarpeesta kohottaa omaa poliittista profiilia.

Edelliset liikenneministerit, Anu Vehviläinen (kesk.) ja Kimmo Sasi (kok.) puolestaan kiirehtivät vakuuttamaan, että heidän kaudellaan virkamiehen ja poliitikon reviirit pysyivät hyvin erillään ja yhteistyö sujui. Sasin kommentin sanamuodosta voi löytää pienen piikin Merja Kyllösen suuntaan: kyllä ainakin ministerinä kykenin pitämään hänet hyvin hallinnassa ja ruodussa, hän sanoi.

Juhani Tervala ei ole ensimmäinen vahvatahtoinen ja omapäinen korkea virkamies Suomessa. Vaikka Tervalan ero onkin poikkeuksellinen, ei ole vaikea kuvitella, että tahtojen taisteluja on käyty ennenkin. Ne vain ovat päättyneet vähemmällä metelillä, jos ei muutoin niin hallituksen vaihtumiseen.

Ministerit tulevat ja menevät, virkamies pysyy paikallaan. Epäilemättä virkamiehelle helposti tulee kiusaus pitää omaa osaamistaan korkeammassa arvossa kuin muutaman vuoden välein vaihtuvan tilapäispomon.

Pelin säännöissähän ei ole mitään epäselvää. Virkamies esittelee, poliitikko päättää. Siitä huolimatta voi joskus tuntua ylivoimaisen vaikealta lausua: kyllä rouva ministeri.