Pääkirjoitukset

Kymmenen askelta populismin suuntaan

Halla-aho on ennenkin kritisoinut mediaa. Tampereen puoluekokousvuodatuksen täytyi olla provokaatiota: perussuomalaiset on Halla-ahon mukaan "ahdasmielisyyden uhri".
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pitämässä linjapuhettaan Tampereen puoluekokouksessa sunnuntaina. Kuva: Enna Rautiainen
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pitämässä linjapuhettaan Tampereen puoluekokouksessa sunnuntaina. Kuva: Enna Rautiainen

Perussuomalaisten puheenjohtajakseen hurraama Jussi Halla-aho johtaa puoluettaan vahvasti viholliskuvien voimalla. On olemassa oma väki ja “muut” eli valtamedian johdattelemat eli perussuomalaisiin vihamielisesti suhtautuvat ulkopuoliset.

Halla-aho julisti perussuomalaiset pääoppositiopuolueeksi ja puolueen yksinoikeudeksi kansallisen edun puolustamisen ja haittamaahanmuuton kritisoinnin. Näin hän kirkasti kuvaa perussuomalaisista ainoana maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvana puolueena. Se on puolueen valttikortti nyt ja tulevaisuudessa.

Halla-aho on ottanut haltuunsa puolueen perustajan Timo Soinin valtakunnan kiistatta onnistuneesti. Eduskuntavaaleissa hän osoitti olevansa vakavasti otettava pääministeriehdokas, eikä analyyttisenä poliitikkona jää jalkoihin väittelyissä. Karismaakin löytyy ja vaadittavaa demagogista vakuuttavuutta.

Perussuomalaisilla on oppositiossa loistavat hyökkäysasemat alkaneella Antti Rinteen (sd.) johtaman vihervasemmistohallituksen kaudella. Siksi räväkkyys nousi nyt uusiin mittasuhteisiin.

Halla-aho on ennenkin kritisoinut mediaa. Tällä kertaa hyökkäys oli jopa sitä luokkaa, että kysymys täytyi olla provokaatiosta. Hänen mukaansa perussuomalaiset on suorastaan “ahdasmielisyyden uhri”.

Halla-aho otti kymmenen lisäaskelta populismin suuntaan niputtamalla yhteen mm. maahanmuuton, sukupuolivähemmistöt, islamin ja EU:n “uudeksi Neuvostoliitoksi”, josta on kielletty keskustelemasta samaan tapaan kuin itänaapurista kylmän sodan aikoina.

Halla-ahon erittäin joustava sananvapauden määritelmä on sellainen, että ihmisillä pitää “olla oikeus ilmaista mielipiteitä siitä huolimatta, että ne loukkaavat jotakuta”.

Tämän saattaa tulkita yllytykseksi vihapuheeseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Perustelu “olla oikeus…” sopii tarvittaessa selitykseksi molempiin.

Miten Halla-aho uusittuine puoluejohtoineen onnistuu vielä vahvistamaan ennestäänkin ison puolueensa kannatusta, se riippuu suomalaisista. Pääkysymys koskee kansan kahtiajakoa: onko se vallitseva kehityssuunta? Halutaanko, että ensin olemme “me” ja sitten “ne toiset”?