fbpx
Pääkirjoitukset

Kysymyksiä vailla vastauksia

Suomalaiset heräilivät lauantaina kauniiseen kesäaamuun, kun järkyttävä uutinen tavoitti heidät. Aamuöinen ammuskelu Hyvinkään keskustassa oli vaatinut kuolonuhreja ja ampuja oli edelleen kateissa.

Aamun tunteina tilannekuva täsmentyi, kuolonuhreja oli kaksi, haavoittuneita kuusi ja ampuja, 18-vuotias hyvinkääläinen nuorimies oli antautunut poliisille.

Akuutin tilanteen väistyttyä syvä suru, järkytys ja kysymykset vailla vastauksia nousivat kansalaisten mieliin. Mikä vika on vauraassa hyvinvointiyhteiskunnassa, kun sen kansalaiset käyttäytyvät näin hillittömän väkivaltaisesti? Viime vuosina on sattunut kaksi vakavaa kouluammuskelua. Tämän tästä paljastuu perhetragedioita, joissa jompi kumpi vanhempi, isä tai äiti, on tappanut lapsensa, monesti myös puolisonsa ja itsensä. Silmittömän väkivallan uhrina on muutaman vuoden aikana kuollut jo useita kymmeniä suomalaisia.

Hyvinkään ampujaan ei sovi kahden kouluampujan tunnusmerkistö, ja ehkä juuri se tekee tilanteen analysoinnista erityisen vaikean. Nuorukainen ei ollut syrjäytynyt erakko, vaan sosiaalinen ihminen, jolla elämän ainespuut kotiolot mukaan lukien olivat jota kuinkin kohdallaan. Hän oli tosin keskeyttänyt asepalvelunsa ja opintonsa, mutta sellaisesta on kovin vaikea tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kouluampujista poiketen Hyvinkään ampuja ei surmannut itseään, vaikka siihen olisi ollut tilaisuus. Tutkimuksissa ei ole myöskään paljastunut tavanomaisuudesta poikkeavaa esiintymistä Facebookissa tai muuta selittävää viestiä teon motiiveista.

Kahden kouluampumisen jälkeen aselakia on Suomessa kiristetty pariin otteeseen. Aseluvan hakija joutuu tarkkaan syyniin ja perustelemaan, miksi hän on asetta hankkimassa. Hyvinkään tapaus osoittaa, ettei tiukkakaan aselaki voi estää tuliaseiden käyttöä toisten ihmisten tappamisessa. Ampujalla ei ollut lupia murha-aseisiin, vaan hän oli ottanut ne kotoaan asianmukaisesti lukitusta asekaapista. Missä ja kenen hallussa kaapin avain oli, selvinnee aikanaan tutkimuksissa.

Murhaajan laukaukset suistavat raiteiltaan kymmenien ihmisten elämän. Eloon jääneet uhrit, heidän läheisensä ja myös ampujan oma ja hänen omaistensa tulevaisuus on vaikea. Paluu normaaliin elämään on tuskallista eikä se kaikilta onnistu koskaan.

Monesti tappaja on syystä tai toisesta sairaalloisesti viehtynyt valtaan ja käyttää sitä uhreihinsa. Hän pääsee edes hetkeksi päättämään heidän elämästä tai kuolemasta, ja juuri tämä saattaa johtaa äärimmäisiin tekoihin. Tällaisten ominaisuuksien tunnistaminen ennakolta on kuitenkin jokseenkin mahdotonta.

Perimmäiset syyt tähänkin ammuskeluun saattavat hyvinkin löytyä tutkimusten edetessä, mutta ne eivät tee tehtyä tekemättömäksi. Hillittömän välivallan edessä ei silti saa alistua eikä pelätä.

Suomalaisesta yhteiskunnasta ei voi tulla poliisi- ja vartijavaltiota. Kansalaisten on edelleen voitava opiskella, tehdä työtään ja liikkua kaikkialla pelkäämättä ja turvallisin mielin.

Menot