Pääkirjoitukset

Lääke- ja vaippajakelu tasa-arvoiseksi

Eri kuntien asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa lääke- ja hoitotarvikejakelun suhteen. Tähän tulokseen on tullut eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen, joka on alkuvuoden aikana pariin otteeseen puuttunut asiaan ja vaatinut sosiaali- ja terveysministeriöltä yhtenäistä ohjeistusta.

Seuraukset koskettavat myös Hämeenlinnaa, joka on tähän saakka toiminut lainvastaisesti molemmissa tapauksissa.

Hämeenlinna on ulkoistanut lääkkeiden jakelun apteekeille, joista kotihoidossa ja palveluasunnoissa olevat potilaat saavat ne koneellisesti pakattuina. Samalla jakelukustannukset ovat jääneet asiakkaiden maksettaviksi.

Oikeusasiamiehen mukaan lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta ei kuitenkaan saa aiheutua potilaalle lisäkustannuksia, vaan se kuuluu kunnan lakisääteiseen järjestämisvelvollisuuteen. Kunta ei siis voi siirtää potilaidensa lääkkeiden jakelua potilaiden itsensä maksettavaksi.

Lisäksi oikeusasiamies puuttui alkukesästä Hämeenlinnan taannoiseen vaippapäätökseen, jonka mukaan ilmaiset vaipat kuuluvat vain kehitysvammaisille tai tietyistä, erikseen nimetyistä sairauksista kärsiville.

Oikeusasiamies katsoi, ettei ohjeistus saa sulkea pois tiettyjä pitkäaikaissairauksia kuten dementiaa. Lisäksi ohjeistuksen pitää jättää aina tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiselle.

Hämeenlinna ei ole käytännöissään suinkaan yksin, päinvastoin. Lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden jakelu on hoidettu lukuisissa Suomen kunnissa lainvastaisesti.

Se asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan, vaikka perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa.

Kunnat ovat toimineet oman harkintansa mukaan, sillä yhtenäistä ohjeistusta ei ole ollut olemassa.

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Jääskeläinen onkin nyt vaatinut ministeriötä ohjaamaan kuntia yhdenmukaisiin käytäntöihin niin hoitotarvike- kuin lääkejakelussakin.

Ministeriön piti ilmoittaa toimenpiteistään Jääskeläiselle heinäkuun alkuun mennessä. Viimeistään lomien jälkeen pitäisi siis kuulua, millaisen paimenkirjeen ministeriö on kunnille laatinut.

Sillä välin Hämeenlinnassa on valittu odottamisen tie. Hämeenlinnan Terveyspalvelut on vedonnut noudattavansa vain tilaajan eli Hämeenlinnan kaupungin ohjeistusta. Niin kauan toimitaan nykyisellä tavalla, kunnes tilaaja muuttaa päätöstään.

Tilaaja on pysynyt asiassa hiljaa. Liikelaitos on pyytänyt lisäohjeistusta Valviralta.

Kuntalaiset eivät menettelyä välttämättä ymmärrä. Arkijärjellä ajateltuna oikeusasiamiehen jyrähdyksen pitäisi riittää käytäntöjen muutokseen.

Lisäohjeiden penääminen kuulostaa helposti venkoilulta ja ajan pelaamiselta, kun lopputulos on kaikkien tiedossa.