Pääkirjoitukset

Lähetystyön sanoma kateissa

Helsingin piispa Irja Askola siunaa ensi viikonlopun lähetysjuhlilla tehtäviinsä uudet lähetystyöntekijät. Mukana on ensimmäistä kertaa – ainakin avoimesti – samaa sukupuolta oleva pari.

Piispa Askola on saanut asiasta runsaasti palautetta, josta osa törkeitä vihaviestejä. Hän on suhtautunut asiaan maltillisesti. Hyökkäys ei ole aina paras puolustus.

Homoseksuaalisuus on punainen vaate joillekin, jotka suurella rintaäänellä kutsuvat itseään kristityksi.

Toisaalta piispa Askola on saanut myös kiittävää palautetta, kuten myös Suomen Lähetysseura.

Asia jakaa myös kirkon hiljaisia, joilla saattaakin olla asiasta aidosti arvostettavissa oleva ja perusteltu näkemys. He eivät lähetä vihaviestejä. Hiljaisuus on toisinaan syvintä viisautta.

Onneksi näkemyksiä voi vaihtaa myös asiallisesti ja nähdä asiat niiden oikeissa mittasuhteissa.

Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen on oikeassa todetessaan, että ihmisillä on paljon epätietoisuutta ja ymmärtämättömyyttä (IL 5.6).

Vihaviestit on aina otettava vakavasti. Vakavimmat tapaukset on syytä saattaa poliisin tutkittavaksi.

Tällä kertaa sietokynnys on ilmeisen korkea. Piispan tehtäviin kuuluu kriittisen palautteen vastaanottaminen.

Henkilöön menevät uhkaukset eivät ole ikinä hyväksyttävissä.

Valitettavasti kiihkein ja varmin näkemys on usein sellaisilla, joille on vaikeinta edes kuunnella saati arvostaa muiden näkemyksiä.

Mikä saa kristittyinä itseään pitävät ihmiset nykypäivänä tuomitsemaan laajaa arvostusta nauttivan piispan taivaspaikkansa menettäneeksi? Sehän on kuin kaikuja kerettiläisvainoista.

Eikö silloin asianomainen itse ota itselleen kohtalaisen korkean tuomionjakajan aseman?

Suomen Lähetysseura määrittelee lähetystyön liikkeellä oloksi: etsiytymiseksi aktiivisesti sinne, missä hyvästä sanomasta, lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta on puute.

Kovin kauas ovat vihaviestejä lähettäneet ajautuneet lähetysseuran linjasta, jonka voivat allekirjoittaa myös monet sellaiset, joilla ei ole kristillistä vakaumusta.

Vaaditaan poikkeuksellista pahansuopaisuutta, jotta miesparin lähetystyöhön vihkimisen voi nähdä pelkästään piispan henkilökohtaisena kannanottona.

Lähetystyöntekijät on valinnut normaalilla hakumenettelyllä Suomen Lähetysseura, joka on ilmoittanut, ettei valinta ole kannanotto avioliittolakiin.

Lähetysseuran mukaan valinnan ratkaisi miesten pätevyys. Olisiko heidät pitänyt sivuuttaa laittomasti sukupuolisen suuntautumisen perusteella?

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen jakaa kirkon jäsenistöä. Keskustelussa ei kuitenkaan päästä mihinkään tuomiopäivää julistamalla.