Pääkirjoitukset

Lähtölaukaus puolustusyhteistyölle

Euroopan yhteinen puolustuspolitiikka nousi pitkästä aikaa EU-valtioiden päämiestason keskustelujen aiheeksi joulukuun Eurooppa-neuvostossa, jossa jäsenmaat sopivat EU:n puolustusstrategian päivityksestä. Asia on Suomelle tärkeä, se on kirjattu hallitusohjelmaamme, ja Suomi olikin aktiivisesti valmistelemassa Brysselin huippukokouksen keskustelua.

EU-johtajat haluavat helpottaa unionin taisteluosaston käyttöä. Vuodesta 2007 valmiudessa ollutta osastoa ei ole vielä koskaan käytetty, sillä unionin maat eivät ole päässeet yksimielisyyteen ensimmäisestä kohteesta.

Toisaalta 1 500 sotilaan kriisijoukkoa on pidetty tositilanteessa pienehkönä. Alun perin ajateltiin, että taisteluosastoa tukisi laajempi EU-operaatio, mutta tästäkään ei ole päästy sopuun.

Puolustusyhteistyötä on hidastanut se tosiasia, että valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. EU:n ei kannatakaan luoda Naton kanssa päällekkäistä järjestelmää, eikä Suomikaan sitä tahdo.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö EU:lla olisi hyvä olla yhteinen näkemys sen turvallisuusuhista sekä keinoja vähentää niitä. Suomi on korostanut nimenomaan strategista ohjausta ja yhteisten tavoitteiden luomista. EU tarvitsee uskottavan, nopean ja monipuolisen kriisinhallintamekanismin, jossa myös taisteluosastot ovat tarpeen tullen joustavasti käytettävissä.

Puolustus- ja turvallisuuspolitiikka ei ole ollut EU-huippukokouksen asialistalla vuosiin. Nyt aika oli sille kypsä.

Ensinnäkin kyse on taloudesta. Kansallisten puolustusbudjettien kaventuessa yhä useampi valtio suhtautuu positiivisesti yhteisiin puolustushankintoihin.

Lisäksi valtioiden päämiehet haluavat avata markkinoita Euroopan laajuiselle puolustusteollisuudelle, joka työllistää jopa miljoona eurooppalaista. Konkreettiset suorituskykyhankkeet voivat piristää Euroopan talouskasvua. Neljästä sovitusta hankealueesta Suomi on vahvasti mukana kyberharjoitusympäristöjen tutkimusyhteistyössä.

EU:n puolustusyhteistyön tiivistäminen on paikallaan myös idässä muhivan tilanteen vuoksi. Venäjä on aktiivisesti ajamassa EU:lle vastapeluria eli Euraasian unionia, jonka pitäisi aloittaa jo vuonna 2015. Tulli- ja talousliittona alkanut Euraasian liitto laajenee tarvittaessa helposti sotilaalliseksi.

Vaikka Venäjällä ei yksin ehkä olekaan juuri nyt kykyä puuttua rajojensa ulkopuolella tapahtuviin tilanteisiin sotilaallisesti, se on viime aikoina esitellyt mahtiaan suurin sotaharjoituksin muun muassa Suomen rajan tuntumassa. Tämä ei ole suinkaan sattumaa. Venäjä haluaa lähettää Euroopalle ja erityisesti Natolle viestin, että se on yhä olemassa myös sotilaallisesti.

Suomella sen paremmin kuin Euroopallakaan ei ole varaa jättää tätä viestiä havaitsematta.

Kun huippukokouksessa nyt päästiin vauhtiin, on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka EU-agendalla toivottavasti myös tulevaisuudessa.