Pääkirjoitukset

Lainvalmistelun laatu kärsii hutiloinnista

Lainsäädännön puutteet ovat käyneet Suomessa viime vuosina kiusallisen ilmeisiksi. Valtioneuvosto koettaa kääntää kurssia perustamalla valmisteluryhmän.
Lainsäädännön laadusta ei ole vara joustaa. Kuva: Juhani Salo

Erilaisilla työryhmillä on maassa tavattu yrittää ratkaista monta kiperää pulmaa. Ei siinä mitään, mutta usein työryhmien esityksiä ei saada käytäntöön asti.

Lainvalmistelussa ja -säädännön laadussa on kieltämättä parannettavaa, vaikka lakikukkasten hutkiminen onkin Suomessa kansallisharrastus.

Lainsäädännön laatuun ovat puuttuneet myös oikeuskansleri ja oikeusministeriö.

Ongelmia lainvalmistelussa on itse asiassa ollut jo vuosikymmeniä.

Nykyinen hallitus on ollut herkullinen maali valtavine lakiuudistuksineen, joista on ilmennyt aikataulupaineissa erinäisiä aukkoja. Lakiesityksiä on myös peruttu.

Hiljan uutisoitiin sosiaali- ja terveysministeriön huonosta työilmapiiristä, työuupumuksesta ja heikosta johtamisesta, joiden yhteissummana on lainvalmistelun takkuaminen.

Ministeriöiden kansliapäällikkökokous kaipaa nyt viimein säädösvalmisteluun yhteisiä toimintatapoja. Ei ole laitaa, jos lakeja työstetään vain oman mallin mukaan.

Perustetun työryhmän kauniina tavoitteena on pitkäjänteinen lainsäädäntösuunnittelu, mikä vaatii henkilöresursseja, lisää koulutusta säädösvalmisteluun ja digimahdollisuuksien hyödyntämistä.

Valmisteluryhmä pyrkii siihen, että toimenpiteet lainvalmistelun uudistamiseksi olisivat toteutettavissa seuraavan hallituskauden alkaessa.

Lainvalmistelun ongelmat heijastuvat koko yhteiskuntaan, joten ilmenneet puutteet huutavat ratkaisua.

Lainvalmistelu ei ole kiinni pelkästään resursseista ja koulutuksesta, vaikka iso osa ongelmista liittyy lainvalmistelijoiden määrään ja heidän kovaan kiireeseensä.

Varsinainen ongelma on lakien aikataulutus, jossa ahneus kostautuu.

Lainvalmistelu vaatii paitsi nojautumista tutkittuun tietoon myös kunnollista vaikutusten arviointia; kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä lain seurauksista yhteiskunnalle. Lakipykäliin tarvitaan myös selkeää, ymmärrettävää ilmaisua.

Ilman kokonaisnäkemystä syntyy paikkailtavia ja kapulakielisiä lakikyhäelmiä.