Pääkirjoitukset

Länsirannalta ei mitään uutta

Arabikevään, Syyrian sisällissodan ja Iranin ydinpommiuhittelun varjoon on jäänyt Lähi-idän merkittävä uutinen: Länsirannalla on ollut rauhallista.

Toki rauhallisuus on tässä suhteellinen käsite. Palestiinalaisalueiden historiaan nähden nyt eletään kuitenkin harvinaisen vähäisen väkivallan aikaa.

Vaalikampanjassaan palestiinalaishallinnon presidentti Mahmoud Abbas antoi lupauksen, jota hän on sinnikkäästi koettanut lunastaa koko virkakautensa ajan. Hän lupasi saada aikaan diplomaattisen ratkaisun, joka lopettaisi Israelin miehityksen palestiinalaisalueilla.

Voisi sanoa, että siinäpä vasta kaikkien vaalilupausten äiti. Israelin ja palestiinalaisten konflikti on jatkunut Israelin valtion perustamisesta lähtien, eikä minkäänlainen diplomatia ole tuonut rauhanomaista ratkaisua tilanteeseen.

Toisaalta myöskään aseet eivät tilannetta ole kyenneet laukaisemaan.

Abbas ja hännen palestiinalaishallintonsa ovat saaneet aikaan sen, että palestiinalaisten harjoittama väkivalta on vähentynyt Abbasin kautta edeltäneeseen aikaan verrattuna liki olemattomiin.

Jos edes ajattelet kivien heittelyä, ne pidättävät sinut, kuvailee tilannetta muuan palestiinalaispoika amerikkalaisessa Time-aikakauslehdessä. ”Ne” viittaa palestiinalaishallinnon poliiseihin, jotka pitävät alueen kadut tiukassa kurissa.

Abbas puolestaan vannoo, että israelilaiset tulevat pettymään, jos luulevat palestiinalaisten vastaavan väkivaltaan väkivallalla.

Palestiinalaisten kärsivällisyys on kuitenkin koetuksella, eikä Abbasin kansansuosio enää ole korkealla, sillä sitä odotettua diplomaattista ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Vuosi sitten Abbas kohautti YK:n yleiskokouksessa pyytämällä sitä myöntämään Palestiinalle YK-jäsenyyden, käytännössä siis tunnustamaan sen itsenäisyyden. Ehdotuksella ei ollut mitään mahdollisuutta tulla hyväksytyksi, sillä Yhdysvallat kaatoi sen vetollaan turvallisuusneuvostossa.

Uusi yritys oli vuorossa viime syyskuussa, kun Abbas pyysi Palestiinalle tarkkailujäsenen asemaa. Se ei ole sama kuin valtioksi tunnustaminen, mutta sen aseman voi myöntää yleiskokous kysymättä turvaneuvoston kantaa.

Abbasin aika alkaa käydä vähiin. Ellei diplomatia ala tuottaa tuloksia, palestiinalaisten loppukin tuki presidentille uhkaa huveta olemattomiin. Palestiinalaishallinto on toistaiseksi onnistunut pitämään kuria kaduilla, mutta sen kovatkaan otteet eivät riitä tilanteen pitämiseksi loputtomiin rauhallisena.

Hallinto joutuu myös tekemään yhteistyötä Israelin tiedustelun kanssa terrori-iskujen ennaltaehkäisemiseksi, mikä entisestäänkin vieraannuttaa sitä niistä palestiinalaisryhmittymistä, jotka jo ovat kyllästyneet odottamaan diplomaattista ratkaisua, jota ei vain kuulu.

Abbasin seuraaja saattaa löytyä niistä joukoista.