Pääkirjoitukset

Lapsen paras pitää olla etusijalla

Päiväkotiväki on laajasti sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajoittaa. Vaatimuksen esitti jäsenkyselyynsä vedoten Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super, joka edustaa päivähoidon suurinta työntekijäryhmää eli lastenhoitajia.

Sama viesti on tullut Lastensuojelun Keskusliiton kyselystä, joka oli suunnattu lähinnä lastentarhanopettajille.

Lapsi ei voisi superilaisten mielestä olla päivähoidossa täyttä päivää, jos jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat kotona.

Lastenhoitajat ovat huolissaan lasten suhteista perheeseensä. Havaintojen mukaan lähes koko valveillaoloaikansa päivähoidossa oleva pieni lapsi saattaa vieraantua jopa sisaruksistaan.

Superilaiset kurkottavat suomalaisten perheiden todellisuuteen, mikä sisältää melkoisen virhearvioinnin riskin, vaikka ei olekaan syytä aliarvioida lastenhoitajien omaa alaansa koskevaa asiantuntemusta.

Mikä takaa, että lapsella olisi kotona asiat paremmin tai yhtä hyvin kuin päiväkodissa, jossa on taattua ainakin tietynasteinen hoiva ja huolenpito?

Toive lasten oikeudesta perhe-elämään on hyvää tarkoittava ja erittäin kannatettava, mutta perustuuko se ihannekuvaan? Isä, äiti ja kaksi lasta pullantuoksuisessa kodissa on ihanne, mutta entä jos pullan tilalla onkin pullo?

On käsien pystyy nostamista, jos asioiden oikeaa laitaa ei osata kertoa suoraan sellaiselle perheelle, jonka vanhemmilla olisi mahdollisuuksia hoitaa itse lastaan myös päivällä.

Jos lasten parhaasta ollaan aidosti huolissaan, niin silloin jokaiseen yksittäistapaukseen on puututtava.

Koti on lapselle paras paikka, tai ainakin sen pitäisi olla. Valitettavasti koti saattaa kuitenkin olla lapselle myös paikoista pahin.

Päähuomion pitää olla lasten oikeuksissa. Ne pystytään edelleen takaamaan tasa-arvoisimmin, kun kaikilla on yhtäläinen oikeus hoitopaikkaan.

Subjektiivisen oikeuden paras puoli on se, että se on perusluonteeltaan tasa-arvoinen eli kuuluu poikkeuksetta kaikille. Poikkeustapausten määrittely johtaa vääjäämättä tulkintoihin, joihin sisältyy perheiden eriarvoistamisen riski.

Kuka sanoisi ja millä perusteilla, kenellä pienokaisella on oikeus täysaikaiseen päivähoitoon ja kenellä ei? Perheiden elämäntilanteet ovat hyvin vaihtelevia, eikä kaikkia hoitopaikan tarpeeseen vaikuttavia asioita saada välttämättä edes selville.

Työttömyys koskettaa näinä aikoina taas lukuisia suomalaisia. Pitäisikö työtöntä rangaista myös lasten päivähoitopaikan menettämisellä?

Varhaiskasvatuslakia ollaan parhaillaan uudistamassa, ja ainakin Kuntaliitto on ilmaissut, että päivähoito-oikeutta voisi hyvin rajata. Säästöt päivähoitomenoissa olisivat mahdollisesti hyvinkin huomattavia, mutta samalla erittäin lyhytnäköisiä.

Lasten hyvä hoito, kotona ja päivähoidossa, on parasta ongelmien ennalta ehkäisyä.

Päivän lehti

19.1.2020