Pääkirjoitukset

Lapset lentävät kun pesuvesi läikkyy

Pavel Astahov saisi jo vähän rauhoittua.

Venäjän lapsiasiamies on viime ajat käynyt niin kovilla kierroksilla Suomen viranomaisten huostaanottopäätösten vuoksi, että voisi kuvitella täällä tapahtuneen suoranaisia hirmutekoja.

Fakta ja fiktio ovat suloisessa sekamelskassa, kun Astahov raportoi venäläislasten tilanteesta ja Suomen viranomaisten toimista.

Tasavallan presidentin kansliastakin on jouduttu oikomaan Astahovin täytenä totena julistamaa puutaheinää. Hän väitti Sauli Niinistön kannattavan Venäjän ja Suomen välisen lapsikomission perustamista. Ei pidä paikkaansa, vastasi presidentin kanslia.

Astahov on ehtinyt jo vaatia Suomen julistamista taloussaartoon, koska täällä harjoitetaan venäläisvainoa ja suoranaista heihin kohdistuvaa rasismia.

Vähän väliä puhkeavat lapsikiistat ovat saaneet suomalaiset arvuuttelemaan, mitä Venäjä oikein metelöinnillään ajaa takaa – aivan kuten neuvostoaikoina koetettiin tulkita Pravdan rivien välistä, mistä suunnasta politbyroossa kulloinkin tuulee.

On arveltu esimerkiksi, että venäläisten huomiota halutaan kääntää pois kotimaan ongelmista näyttämällä, että oman maan kansalaisista pidetään jämäkästi huolta maan rajojen ulkopuolellakin. Luulisi kyllä, että lapsiasiamiehellä olisi kädet täynnä työtä maan omien katulapsien hoitamisessa, mutta heistä Astahov ei ole nostanut likimainkaan niin suurta meteliä kuin Suomessa asuvista venäläislapsista.

Astahovin kauhistelu uppoaa Venäjällä yleisöön paljolti sen vuoksi, että lasten huostaanotto nähdään siellä paljon rajumpana ja pysyvämpänä toimenpiteenä kuin Suomessa. Se tehdään vain oikeudenkäynnin kautta, ja tavallista on, että vanhemmilta viedään huostaanoton yhteydessä kaikki oikeudet.

Venäjällä mediakin on valjastettu ajamaan Astahovin asiaa. Keskiviikkona television virallisella ykköskanavalla pyörähti kuin sattumalta käyntiin draamasarja Suomessa asuvasta venäläisnaisesta, joka joutuu riitaan lapsen huoltajuudesta. On jo vaikea sanoa, pitäisikö tämän vuoksi Suomessa itkeä vai nauraa.

Suomi ei kannata kahdenvälisen komission perustamista huoltajuuskiistojen ratkomiseksi. Syy on, tai sen luulisi olevan, selkeä ja ymmärrettävä: kiistat ratkotaan Suomen lakien mukaisesti, eikä niiden soveltamiseksi voida perustaa suomalais-venäläistä valituselintä.

Venäjän halussa kuitenkin perustaa tuollainen komissio on nähty vanhanaikaista YYA-ajattelua, jonka mukaan Suomi edes näissä huostaanottoasioissa kuuluu Venäjän etupiiriin.

Kuvaava on Venäjän ulkoministeriön lausunto, jossa Suomea syytetään “uhmakkaan epärakentavasta” asenteesta lapsikiistojen ratkaisuun. Uhmakkuutena kaiketi pidetään Venäjällä sitä, että Suomi haluaa rajojensa sisällä itse soveltaa omia lakejaan.

Tosin tämän tulkinnan mukaan maailma on uhmakkaita valtioita pullollaan.