fbpx
Pääkirjoitukset

Lapsista ja nuorista on otettava yhdessä koppi – Miksi vanhemmat ulkoistavat lasten liikkumisen seurojen vastuulle?

Vanhemmat haluavat helposti ulkoistaa lasten ja nuorten liikkumisen seurojen vastuulle. Missä on korona-ajan talkoohenki?
Aikuisten pitäisi kantaa vastuuta lasten ja nuorten liikkumisesta. Se ei ole vain seurojen tehtävä. Kuva: Tapio Tuomela
Aikuisten pitäisi kantaa vastuuta lasten ja nuorten liikkumisesta. Se ei ole vain seurojen tehtävä. Kuva: Tapio Tuomela

Kanta-Hämeessä on syntynyt älämölö siitä, että lasten ja nuorten harrastustoimintaa kiristettiin jälleen. Harrastukset ovat tauolla ainakin 15. helmikuuta asti. Todennäköisesti pidempäänkin.

Närää on herättänyt se, että samaan aikaan ravintolat ovat auki ja yksityiset liikuntakeskukset toimivat. Miksi rajoitetaan lasten ja nuorten harrastustoimintaa, kun samaan aikaan aikuiset voivat jumpata kymmenen hengen ryhmissä sisätiloissa?

Kysymys on aiheellinen. Silti se on pandemiatilanteessa turha. Sairaanhoitopiiri ja maakunnallinen koronanyrkki toimivat niillä työkaluilla, joita sillä on.

Vähäistä on ollut keskustelu siitä, miten lasten ja nuorten tilannetta voitaisiin parantaa.

Osa aikuisista saattaa haluta ulkoistaa lapsen liikkumisen. Jälkikasvu viedään harrastukseen ja vastuu tekemisestä on seuralla. Tilanteeseen vaikuttaa sekin, että seuramaksut pyörivät lähes täysimittaisina, vaikka toiminta on tauolla.

Vallitsevassa tilanteessa soisi enemmän näkevän aikuisten talkoohenkeä lasten ja nuorten eteen.

Pieniä kaveriryhmiä voi viedä omaehtoisesti harjoittelemaan vanhemman avustuksella. Verkko on täynnä ideoita kotitreeniin tai höntsäpeleihin.

Lisäksi urheiluseurat voisivat aktiivisemmin ideoida kotiharjoituksia tai varioida toimintaa ulos pienryhmiin, kun sisätilat ovat kiinni.

Toistaiseksi ala- ja yläkoulut ovat auki. Olisiko niissä mahdollista lisätä koululiikuntaa pandemia-ajaksi?

Tilanne eriarvoistaa lapsia ja nuoria. Esimerkiksi varakkaat vanhemmat voivat ostaa koronatauon aikana lapsilleen yksityistä valmennusta. Näin he takaavat jatkuvan, tavoitteellisen harrastamisen.

Pahimmillaan tilanne johtaa pandemiatilanteen päättyessä siihen, että tasoerot ovat kasvaneet merkittävästi. Osa on treenannut koko ajan ohjatusti, osa ei ole tehnyt mitään.

Todennäköisesti koronan jälkeen osa harrastajista jää pois myös sen vuoksi, ettei vanhemmilla ole enää taloudellisesti mahdollista maksaa harrastuskustannuksia.

Yhteiskuntana meillä ei ole varaa siihen, että urheilusta tulee ainoastaan rikkaiden hupia.

Menot