Pääkirjoitukset

Lasten hyväksikäytöstä ei saa vaieta

On kaikkien suomalaisten lasten hyvinvoinnista huolta kantavien pysähtymisen paikka. Mitä ollaan aidosti tekemässä lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi?
Paavi Franciscusta on arvosteltu hitaasta puuttumisesta lasten hyväksikäyttöön katolisessa kirkossa. Paavi tervehtimässä yleisöä Vatikaanissa 20. maaliskuuta. Kuva: MAURIZIO BRAMBATTI
Paavi Franciscusta on arvosteltu hitaasta puuttumisesta lasten hyväksikäyttöön katolisessa kirkossa. Paavi tervehtimässä yleisöä Vatikaanissa 20. maaliskuuta. Kuva: MAURIZIO BRAMBATTI

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on noussut esille sekä kansainvälisesti että kansallisesti.

Ylen TV2:n Docventuresissa nähtiin tiistai-iltana maailmanlaajuisesti kohuttu Leaving Neverland -dokumentti.

Vuonna 2009 edesmennyttä popin supertähteä Michael Jacksonia syytettiin jo 1990-luvulla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytökset eivät johtaneet tuomioon.

Nyt asioihin palataan. Pääasiallisesti äänessä ovat – oman kertomansa mukaan – kaksi lapsena Jacksonin hyväksikäytön uhreiksi joutunutta miestä.

Lopullinen totuus on tavoittamattomissa. Valtava tunnekuohu on kuitenkin totisinta totta. Niin on kaikissa lasten hyväksikäyttöön liittyvissä asioissa. Se ei saa estää näkemästä, nostamasta asiaa esille kaikessa sen ihmisyyden sydänjuuria repivässä karmeudessaan.

Maailma on ollut järkyttynyt lasten hyväksikäytön laajuudesta katolisen kirkon piirissä. Miten siitä ei ole muka tiedetty, vai onko tiedetty, mutta hädänalaisia ei vain ole päästetty ääneen?

Katolinen kirkko on massiivinen valtakoneisto. Hiljaisuuden, salailun ja siten myös syyllisten suojelun kulttuuri on ollut syvällä.

Uskonnolliset yhteisöt ovat kammottavan ristiriitaisella tavalla tyypillisimmillään juuri niitä, joissa ihmiset ovat jo lapsina joutuneet kärsimään käsittämättömällä tavalla.

Ilmeisen irvokkaana sattumana Suomessa paljastuneen hyväksikäytön päätekijällä oli yhteys seurakunnalliseen toimintaan.

Vastuullisia poliitikkoja ei kutsuttu hätäistuntoon poikia rääkänneen pedofiilirenkaan paljastumisen jälkeen.

On kaikkien suomalaisten lasten hyvinvoinnista huolta kantavien pysähtymisen paikka. Mitä ollaan aidosti tekemässä lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi? Moralismia netin vaaroista ei kaivata, vaan tekoja.

Miten Suomea voi kutsua turvalliseksi, kun vaaravyöhykkeessä ovat kaikkein turvattomimmat: lapset.

Kaikkien kohujen keskelläkin on hyvä muistaa, mikä on lapselle vaarallisin paikka. Se ei ole seurakunnan poikakerho tai muukaan harrastustoiminta. Se on oma koti.