Pääkirjoitukset

Lasten ja nuorten heikkenevä kunto on tikittävä aikapommi – Ruutujen äärestä on päästävä pois edes tunniksi päivässä

Kasvavien ihmisten heikkenevä kunto on tikittävä aikapommi. Päätöksenteko kaipaa edelleen liikunnan lisäämisen huomioimista.
Hämeenlinnan torilla on toista talvea luistelukenttä, jossa pääsee kokeilemaan talvilajin riemua, vaikka talvi muuten olisi heikko. Kuva: Pekka Rautiainen
Hämeenlinnan torilla on toista talvea luistelukenttä, jossa pääsee kokeilemaan talvilajin riemua, vaikka talvi muuten olisi heikko. Kuva: Pekka Rautiainen

Koululaisten kestävyyskunto heikkenee. Asia käy ilmi yli 100 000 lapsen ja nuoren kuntoa mittaavasta viimeisimmästä Move-testistä.

Move-testejä on tehty viides- ja kahdeksasluokkalaisille vuodesta 2016 lähtien. Viidesluokkalaisten tulokset ovat vuosi vuodelta heikentyneet. Nyt ensimmäistä kertaa myös kahdeksasluokkalaisten tulokset ovat heikompia kuin ennen.

Esimerkiksi yli 20 000 viidenluokkalaisen tulos ei yllä edes keskinkertaiselle tasolle.

Tulokset ovat huolestuttavia paitsi lasten ja nuorten itsensä takia myös yhteiskunnan kantokyvyn näkökulmasta. Miten kasvavat lapset jaksavat tulevaisuuden työelämässä? Kuinka paljon sydän- ja verisuonisairaudet lisääntyvät?

Lasten ja nuorten heikkenevä kunto onkin tikittävä aikapommi, johon pitäisi etsiä lääkkeitä.

Korona toi oman mausteensa lasten ja nuorten liikkumattomuuteen.

Etenkin kevään etäkoulujen aikana kaikki harrastustoiminta ja koulumatkaliikunta jäivät pois. Joillekin se on tarkoittanut pysyvää muutosta liikkumattomampaan elämäntyyliin. Kaikki tarvittava löytyy kotoa oman tietokoneen tai älypuhelimen ruudulta.

Heikot ja lämpimät talvet eivät myöskään edistä lasten ja nuorten liikkumista, koska talvilajien ilo on varsin lyhytaikaista. Vapaita vapaa-ajan liikuntapaikkoja on vähän tai jos niitä on, ne ovat kaikki ulkona. Esimerkiksi vapaita höntsävuoroja saleissa on varsin vähän, jos ollenkaan.

UKK-instituutin johtaja, professori Tommi Vasankari ehdotti (HS 9.12.), että päätöksenteossa tulisi ottaa lasten ja nuorten liikkuminen huomioon paremmin.

Kun luontainen liikkuminen vähenee vuosi vuodelta ja istuva elämäntapa on tullut jäädäkseen, pitää yhteiskunnassa tehdä ratkaisuja, jotka kannustavat liikkumaan.

Hämeenlinnassa yksi ratkaisu lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen on ollut torin luistelujää. Panostukset ulkoliikuntapaikkoihin kantavat myös hedelmää.

Silti edelleen pitäisi keksiä ratkaisu siihen, miten lapset saadaan edes tunniksi pois ruutujen äärestä niin, että päivittäisestä hikoilusta tulisi tapa.