Pääkirjoitukset

Lastensuojelua pitää aidosti tehostaa

Yhteiskunnan tapa huolehtia lapsista kertoo karua kieltä sen tilasta.

Tiedetään harvinaisen laajasti, ettei ennaltaehkäisevään lastensuojeluun panosteta läheskään riittävästi.

Kyselyt ja selvitykset on jo nähty. Keskustelukaan ei auta, vaan on tekojen aika. Lastensuojeluun on saatava oikeasti tehoa eli selvää rahaa työntekijöiden palkkaamiseen. Ennaltaehkäisevä työ kannattaa läpeensä aina myös rahallisesti.

Oppia lastensuojelun linjauksiin on ollut valitettavasti jaossa viime aikoina myös kaikkein karmeimman kautta.

8-vuotiaan helsinkiläistytön tapaus antaa kammottavan kuvan lastensuojelun tilasta Helsingissä. Lapsen biologinen isä ja tämän naisystävä tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Syyttäjän mukaan tytöstä tehtiin 11 lastensuojeluilmoitusta.

Lopputulos sanelee, mistä on kysymys: sarjasta äärimmäisen vakavia laiminlyöntejä, löydetään oikeuskäsittelyssä perusteita lastensuojelun työntekijöiden virkarikostuomioon tai ei.

Kuntien lastensuojelukäytännöt vaihtelevat rajusti. Miksi hyviä toimintamalleja ei ole monistettu jo aikapäiviä sitten kaikkialle maahan? Hämeenlinna käy malliksi saman tien koko Suomelle. Tueksi ei tarvita ensimmäistäkään selvitystä.

Lastensuojelun avohuollon tulokset ovat kaupungissa olleet erittäin rohkaisevia. Viime vuonna pahimman ongelmaryhmän eli varhaisnuorten ja nuorten huostaanotot ja sijoitukset peräti puolittuivat. Tulokset kertovat vääjäämättä, että vain keskittynyt ja määrätietoinen työ tuo tuloksia.

Samaan aikaan lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet jopa kolmanneksen, eli lasten hyvinvoinnista kannetaan paikkakunnalla laajaa huolta. Se on aivan oikein.

Hämeenlinnan lastensuojelu ei ole onnistunut sattumalta. Takana on lasten ja nuorten kasvua tukevien palveluiden laaja yhteistyö, aina neuvoloista alkaen.

Väkeä ei ole vähennetty, vaan leikkaukset on kohdistettu ostopalveluihin. Linja on ollut oikea, eikä voi välttää ajatusta, toimisiko se muillakin kaupungin toimialoilla.

Työtä tulee lastensuojeluun ovista ja ikkunoista, mutta kaikissa paineissa tuottavuuttakaan ei ole koettu kirosanaksi, kun yhteiseksi tavoitteeksi on otettu huostaanottojen vähentäminen.

Rahalliset mittarit ovat harvinaisen puhuttelevat. Kodin ulkopuolelle sijoitettu lapsi tai nuori maksaa yhteiskunnalle vuosittain käsittämättömän summan, jopa noin 100 000 euroa.

Kuin bonuksena tulee joka kerta mittaamattoman arvokas asia, kun perheissä vältetään inhimillistä kipua ja kärsimystä.

On syytä kysyä: Kuka pystyy parempaan tuottavuuteen työssään kuin lastensuojelun ammattilainen?

Perheitä autettaessa säästöt voivat kertaantua, jos lapsesta kannetun murheen helpottaessa koko perheen toimintakyky ja elämä palaavat raiteilleen.