Pääkirjoitukset

Lastensuojelussa ei varaa hutilointiin

Kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön surma järkytti suomalaisia keväällä 2012. Lapsen kuolemaan johtaneista tapahtumista olivat oikeuden päätöksen mukaan vastuullisia hänen isänsä ja tämän naisystävä.

Surmaa oli edeltänyt pitkään jatkunut kaltoin kohtelu, johon ei puututtu useista lastensuojeluilmoituksista huolimatta.

Vuoden päästä surmasta valtioneuvoston asettama tutkintaryhmä luovutti raporttinsa, joka oli karua kertomaa lastensuojelun äärimmäisen vakavasta toimimattomuudesta.

Tärkein yksittäinen havainto oli sellainen, että lasta ei kuunneltu. Lisäksi yksityisyyden suoja eli viranomaisten liian tiukasti tulkitsemat salassapitovelvollisuudet vaikeuttivat elintärkeän tiedon kulkua.

Surullinen tapaus ja sen yhteydessä esille nousseet vakavat puutteet viranomaisten toiminnassa ovat johtamassa lakimuutoksiin.

Hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen uudesta sosiaalihuoltolaista. Kaksi vuotta on lyhyt aika minkä tahansa lakimuutoksen aikaansaamiseen.

On syytä toivoa, ettei jäykkyydessään vertaansa vailla oleva lastensuojelubyrokratia ole onnistunut tuhoamaan tällä välin enempää ihmiselämiä.

Kuollut kahdeksanvuotias ei ollut ainoa uhri: Suomessa kuolee vuosittain perheväkivallan uhreina noin 10 lasta ja 300 vammautuu vakavasti.

Lastensuojelun tehostaminen sai elokuun lopun budjettiriihessä 16 miljoonaa euroa rahoitusta ensi vuodelle. Kuntien osuudeksi tulee saman verran, eli yhteensä lastensuojelun uudistamiseen käytetään ensi vuonna julkista rahaa 32 miljoonaa euroa.

Tiukka julkinen talouskaan ei voi olla esteenä, kun rahoituskohde nauttii näin harvinaisen laajaa yhteistä hyväksyntää.

Todella tärkeisiin palveluihin on rahat yksinkertaisesti löydyttävä.

Tärkeysjärjestyksessä lapset kuuluvat kärkeen: lastensuojelussa ei ole varaa kalliiksi koituvaan hutilointiin. On keskeistä, että uudistuksilla halutaan nimenomaan pienentää lastensuojelun kalleimpia menoeriä eli luoda säästöjä tulevaisuuteen.

Lastensuojelumenot ovat suoraa seurausta perheiden syvenevistä vaikeuksista. Parasta lastensuojelutarpeen ennaltaehkäisyä on huolehtia peruspalveluista ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Se on myös verrattomasti halvempaa. Jokainen huostaanotto on yhteiskunnalle erittäin kallis.

Uusi sosiaalihuoltolaki korostaa ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista, niin sanottuja matalan kynnyksen palveluita.

Lapsiperheille annettavia kotipalveluita lisätään, eikä palveluiden saaminen edellytä lastensuojelun asiakkuutta. Se on hyvä uudistus, koska lastensuojelu koetaan aivan liikaa loppuun asti vältettäväksi, pelätyksi ja jopa rangaistusluonteiseksi. Siitä on päästävä.

Lastensuojeluväki tulkoon pois poteroistaan pykäläviidakon suojista sekä osoittakoon toiminnallaan, että palvelujen tarkoitus on aidosti auttaa, ei rangaista huostaanotolla tai sen uhkalla.