Pääkirjoitukset

Lihan myynnissä kaivataan kuria

Nautana myytiin hevosenlihaa, Suomessa myydään paistijauhelihana myös jotain muuta kuin mitä tuotepakkaus kertoo.

Elintarvikkeiden turvallisuutta valvova Evira tiukentaa kuria, tilittää viraston pääjohtaja Matti Aho perjantain Maaseudun Tulevaisuudessa.

Evira kiinni huomiota jauhelihan myyntiin viime syksynä. Viraston tutkijat saivat näytön siitä, että paistijauhelihan seassa on aivan yleisesti muutakin lihaa kuin paistia.

Tulos hätkähdytti jopa pääjohtaja Matti Ahoa. Hän tunnustaa olleensa kuluttajana pettynyt ja katsoo tulleensa harhaan johdetuksi.

Hän ei varmasti ole mietteineen poikkeus. Kyllä jokainen paistijauhelihan ostaja ostaa mielessään aidosta paistista tehtyä jauhelihaa.

Mitä muuta lihateollisuus ja kauppa voivat edes kuvitella!

Evira on ollut asiassa yhteydessä lihataloihin. Niiden vastaukset laatua koskeviin kysymyksiin ovat kaikkea muuta kuin hunajaa kuluttajien korville.

Aho kuvaa vastauksia ”ristiriitaisiksi”. Se on perin kauniisti muotoiltu, sillä liha-alalla ei ole alkuunkaan yhteneväistä käsitystä mitä on paistijauheliha.

Suomeen mahtuu lihataloja, joiden mielestä pieni määrä paistia riittää, kertoo Aho.

Jos tilanne säilyisi tällaisena, kuinka pieni siivu paistia riittäisi tekemään jauhelihakilosta paistijauhelihaa? Tähän kysymykseen kuluttajalla on täysi oikeus saada tyhjentävä vastaus.

Pääjohtajan mukaan liha-alalla jopa katsotaan, että ”paistijauheliha on vain kauppanimi”. Ilmeisesti nimen alla saa myydä mitä tahansa jauhettua lihaa!

Liha-alaa vaivaa aivan selvästi paha asennevamma.

Tarkoitus on ujuttaa kaupan asiakkaan ostoskoriin niitä ruhon osia, joista on hankala päästä eroon. Paistijauheliha tarjoaa tien – ja vielä hyvällä hinnalla.

Kysymys ei ole mitään muusta kuin kaupan asiakkaiden sumuttamisesta, johtamisesta harhaan.

Evira on täsmälleen oikealla asialla. Jauhelihan kauppaamisen pelisääntöjä on kovalla kädellä päivitettävä ja kuria valvottava.

Kukaan ei suinkaan ole kieltämässä myymästä jauhelihaa, jossa on mitä erilaisimpia ruhon osia. Tuotteen nimi ei tällöin voi kuitenkaan olla paistijauheliha.

Se voi olla jauhettu vain ja ainoastaan paistista, mikä tietysti näkyy myös tuotteen hinnassa.

Laajasti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että kuluttaja ei oikein ole asiaankuuluvassa arvossa, kunniapaikalla, vaikka tätä juhlapuheissa korostetaan.

Kauppanimi on käsitteenä vaarallinen – ainakin silloin, jos sen varjolla vesitetään itse tuote.

Ruoka-ala on jonkinlaisessa murroksessa, kuluttajan luottamus on koetuksella. Edessä häämöttää vain yksi tie: elintarviketeollisuuden ja kaupan on sotkut selvitettävä.