Pääkirjoitukset

Lihavuus käy jo kansakunnan kukkarolle

Tilastot suomalaisten lihomisesta kertovat tylyä kieltään. Lähes kaksi kolmasosaa aikuisista miehistä luokitellaan ylipainoisiksi ja naisistakin ylilihavia on 64 prosenttia.
Samalla kun yhä useampi suomalainen tietää, miten pitäisi syödä ja liikkua, liikutaan yhä vähemmän ja lihotaan yhä enemmän. Kuva: Terho Aalto
Samalla kun yhä useampi suomalainen tietää, miten pitäisi syödä ja liikkua, liikutaan yhä vähemmän ja lihotaan yhä enemmän. Kuva: Terho Aalto

Kehitys on jo pitkään mennyt nurjaan suuntaan. Ilmiö on sikäli nurinkurinen, että samalla kun yhä useampi suomalainen tietää, miten pitäisi syödä ja liikkua, liikutaan yhä vähemmän ja lihotaan yhä enemmän.

Toki tässäkin asiassa tapahtuu polarisoitumista. Yhä enemmän on himoliikkujia ja painonsa tarkkailijoita, mutta toisessa päässä sitten suuri enemmistö ei juuri suosituksista piittaa; pitsat ja burgerit tekevät kauppansa.

Asiantuntijat kiistelevät nyt siitä, kuuluuko vastuu kansakunnan lihomisesta poliitikoille vai lääkäreille. Lääkärien kanta on, että heille kuuluu hoitaa jo syntyneitä lihavuusongelmia ja valistaa omalta osaltaan potilaita.

Ennalta ehkäisy kuuluu sitten poliitikoille. Pääministeri Antti Rinne (sd.) ehti jo puhua sokeriverosta. Käytännössä vero tarkoittaisi leipomotuotteille, makeisille ja limonadeille hinnan nousua. Myös paljon rasvaa sisältäville elintarvikkeille määrättäisiin terveellisiä tuotteita korkeampi vero.

Rinne joutuu hetimmiten korjaamaan sanomisiaan. Kuluttajat älähtivät ja elintarviketeollisuus puhui tuhansien työpaikkojen menettämisestä. Rinne ei enää puhunutkaan ykskantaan veronkorotuksista, vaan siitä, miten verotus tulisi ohjata kuluttajia käyttämään enemmän terveiksi luokiteltuja tuotteita.

Alennetaan sitten terveen ruuan hintaa veroilla tai nostetaan epäterveen, niin näillä päätöksillä voidaan osaltaan vaikuttaa tilanteeseen, mutta ei ratkaista koko ongelmaa. Ongelma on paljon monisyisempi. Miten saada ihmiset liikkumaan, kun työtä tehdään yhä enemmän istuen ja arkiset askareetkin voi hoitaa kotipäätteeltä. Ruuankin voi tilata kotiin.

Ruoka on paljolti myös kulttuurisidonnaista. Kaupungistuminen on tuonut mukanaan kiireisen elämäntavan, johon kuuluu pikaruokakulttuuri ja nopeasti vatsa täyteen -tyyli. Myös epäsäännöllinen elämä, stressi ja liian vähille jäävät unet lihottavat.

Yhden tai kahden keinon kautta ongelman ratkaiseminen onkin itsensä pettämistä. Kyseessä on kansantauti, jonka hintalappu on miljardeja.