Pääkirjoitukset

Luomuinto koetellaan kaupan kassalla

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus aikoo tosissaan panostaa luonnonmukaisen maatalouden lisäämiseen. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut toteuttamaan luomualan kehittämisohjelman, jolla kotimaisten luomutuotteiden kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan.

Maa- ja metsätalousministeriössä laadittu ja myöhemmin tänä vuonna koko hallituksen käsittelyyn tuleva varsin kunnianhimoinen ohjelma piirtää suuntaviivoja luomutuotannolle. Tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi. Erityinen paino on kotieläintuotannossa, luomumaidossa, -lihassa ja kananmunissa. Luomutuotteita on tarkoitus suosia myös julkisissa hankinnoissa sekä joukkoruokailussa.

Suomen runsaasta kahdesta miljoonasta peltohehtaarista on väkilannoitteettomassa ja torjunta-aineettomassa viljelyksessä kahdeksisen prosenttia eli noin 184 000 hehtaaria. Luomutuotteiden osuus vähittäiskaupan kokonaismyynnistä on vain 1,3 prosenttia ja ammattikeittiöiden raaka-aineista vaatimattoman puolen prosentin verran.

Lukuisten kuluttajatutkimusten mukaan suomalaiset ostaisivat nykyistä tuntuvasti enemmän luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa ja söisivät sitä myös työpaikkaruokailussa. Moni kansalainen suhtautuu kielteisesti teollisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja pelkää niiden jäämien päätymistä ruokaan sekä luonnon saastumista.

Juuri näihin toiveisiin ja pelkoihin hallitus vastaa asettamalla tavoitteeksi nostaa luomupeltojen määrä viidennekseen kokonaisalasta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen ei päästä pelkällä julistuksella tai hyvällä tahdolla, vaan silkalla rahalla. Tällä hetkellä luomutuotantoa tuetaan erilaisten tukien, hankkeiden ja neuvonnan kautta yli 37 miljoonalla eurolla, mutta se on enintään hyvä alku.

Luomutuottajan saama hehtaarisato on tuntuvasti keinolannoitettua satoa pienempi eli ilman hehtaaritukien ja muiden kannusteiden tuntuvaa korotusta tavoite jää saavuttamatta. Suurimman ongelman luomutuotanto kohtaa kotieläintaloudessa.

Eläinten rehun on oltava luonnonmukaisesti viljeltyä, jolloin sen hinta on vähintään kaksin-kolminkertainen tavalliseen heinään ja rehuviljaan nähden. Rehun kallis hinta valuu vääjäämättä kuluttajahintoihin. Kun elintarviketeollisuus ja kauppa joutuvat uusimaan nykyisiä valmistus- ja varastointimenetelmiään, nekin kustannukset jyvittyvät kuluttajan maksettaviksi.

Kun kuluttaja kaupassa tekee valintoja tavanomaisesti tuotetun ja luomuruuan välillä, häneltä ei varmasti jää huomaamatta tuotteiden suuri hinnanero. Juuri siinä tilanteessa punnitaan luomutuotannon todellinen suosio, ei gallupeissa tai markkinatutkimuksissa.

Kuluttajan on helppo trendikkäästi sanoa suosivansa luomua, mutta kun mielihalu konkretisoituu euroiksi kaupan kassalla, valinta kallistuu helposti tavanomaisten elintarvikkeiden suuntaan. Nekin ovat terveellistä syötävää.