fbpx
Pääkirjoitukset

Luontopaneelilta ääni metsäluonnon puolesta – Luontokatoa on torjuttava, mutta sen hintaa on vaikea edes arvioida

Luontokatoa on kuvattu jopa ilmastonmuutostakin merkittävämmäksi uhkaksi.
Vain pieni osa eteläisen Suomen metsistä on tiukasti suojeltu. Kaatunut puu Kotisten aarnialueella Evolla. Kuva: Soile Toivonen / HäSa
Vain pieni osa eteläisen Suomen metsistä on tiukasti suojeltu. Kaatunut puu Kotisten aarnialueella Evolla. Kuva: Soile Toivonen / HäSa

Suomen luontopaneeli esittää Suomen metsien merkittävää lisäsuojelua. Esitys on raju ja sen toteuttaminen maksaisi miljardeja ja taas miljardeja euroja.

Moni tavoin ainutlaatuisen arvokasta suomalaista luontoa on suojeltava, mutta samalla on tajuttava, että näin toteutettuna sillä on tavattoman kallis taloudellinen hintansa.

Kysymys on koko suomalaisesta elämäntavasta ja talouden tukipilarista myös arvoiltaan ja asenteiltaan muuttuvina aikoina: metsästä ja omistajan oikeudesta siihen.

Suomen luontopaneeli on “ympäristöministeriön nimittämä riippumaton, tieteellinen asiantuntijapaneeli”. Sen ääni on tieteen ääni metsäluonnon puolesta. Se on kuultava ja päästävä mielipiteitä jyrkästi jakavassa asiassa kiihkottomaan keskitien keskusteluun.

Luonnon monimuotoisuuden katoa on kuvattu jopa ilmastonmuutostakin merkittävämmäksi uhkaksi. Asiantuntijoiden kanta on selvä.

Avoimia kysymyksiä on esityksen jälkeen kuin metsässä puita: Mikä on metsistä eläneen ja elävän Suomen ja suomalaisten metsäomistajien vastuu? Miten käy metsäteollisuuden? Onko metsiensuojeluun sitouduttu vain periaatteessa vai myös käytännössä?

EU:n parlamentti hyväksyi viime kesäkuussa vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian. Suomi on sitoutunut useilla kansainvälisillä sopimuksilla turvaamaan luontoa.

Suojelutarve kohdistuisi erityisesti eteläisen Suomen metsiin, joista nykyisin on suojeltu tiukasti vain 3 prosenttia, mikä on ollut yksi muun muassa kaavaillun Evon kansallispuiston keskeisistä perusteista.

Tiukan suojelun piiriin tulisivat EU-tavoitteiden mukaisesti kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät sekä yhteensä vähintään 10 prosenttia metsäpinta-alasta kaikissa Suomen maakunnissa.

Luontopaneelin puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho sanoo, että “oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että lisäsuojelun rahoituspohja turvataan ja metsänomistajien taloudelliset menetykset korvataan” (Yle 1.12.). Korvausperiaate on kannatettava, mutta ei voi olla kysymättä: millä rahalla? Raha ei kasva puissa.

Menot