Pääkirjoitukset

Maamme tulevaisuus tuhisee kehdoissa

Vaihteeksi iloisempia uutisia; syntyvyys kääntyi viime vuonna Suomessa pitkästä aikaa pieneen nousuun. Syntyvyyden alamäki oli jyrkkä viime vuosikymmenellä.
Syntymän ihmeellä on nyt tilausta. Kuva: Kari Mankonen
Syntymän ihmeellä on nyt tilausta. Kuva: Kari Mankonen

Syntyvyyden paranemisesta oli havaittavissa ennusmerkkejä jo vuoden 2019 syksyllä. Käsitys alkavasta käänteestä vahvistui viime vuoden alkupuolella, eikä muuten synkkä koronavuosi päässyt pilaamaan heikkoa valonkajoa.

Tilastokeskus kertoo, että ennakkotilaston mukaan viime vuonna syntyi 46 452 lasta, mikä on 839 lasta enemmän kuin edellisvuonna. Kasvu on pientä, mutta olennaisempaa on kehityksen suunta.

Kokonaishedelmällisyysluvuksi muodostui 1,37, kun se edellisvuonna oli painunut ennätysalas, 1,35:een.

Laskennallinen kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen tätä tahtia keskimäärin synnyttäisi.

Luonnollinen väestönlisäys on maassa vielä kaukana, sillä syntyneitä oli viime vuonna 8500 vähemmän kuin kuolleita.

Suomen väkiluku kasvoi viime vuonna kuitenkin reilulla 10 000 hengellä, mistä voi kiittää muuttovoittoa ulkomaita. Siinä oli myös koronalisää.

Maakuntien kehitys on jakaantunut pärjääjiin ja häviäjiin. Kanta-Häme ei vielä pärjää luonnollisessa väestönlisäyksessä, mutta kyllä maakuntien välisessä muuttoliikkeessä. Muuttovoittoa saivat vain Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Päijät-Häme ja Ahvenanmaa.

Muuttovoiton varaan ei kaikkea voi laskea.

On pidettävä huoli väestöpyramidista; tarvitaan lapsia ja nuoria sekä yhteiskuntaa pyörittämään työikäisiä, jotta maa ja maakunnat pysyvät elinvoimaisina.

Vielä viime vuosikymmenen alussa kokonaishedelmällisyysluku oli Suomessa 1,87. Tuohon tasoon palaaminen alkaisi yhteiskunnassa riittää hyvinvoinnin ylläpitoon.

Syntyvyyden nostaminen on mahdollista, sillä parit toivovat yleensä saavansa kaksi lasta.

Kannattaa muistaa, että muissa Pohjoismaissa ja Virossa syntyvyys kokonaishedelmällisyys on pysynyt selvästi Suomen edellä.

On valtaisa vahinko, jos vanhemmuuden pelätään rajoittavan elämää. Näinhän se ei saa olla. Perhepolitiikalla voi avittaa lapsenteon edellytyksiä. Loppu on kiinni henkilökohtaisista valinnoista, joita ei sovi arvostella.