Pääkirjoitukset

Maanpuolustus lujasti omissa käsissä

Suomi juhlii itsenäisyyttään huolestuttavaan suuntaan muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Myös kansalaiset tuntevat huolta Suomen turvallisuuden puolesta.

Kolme neljästä suomalaisesta on huolestunut Venäjän kehityksestä ja sen naapureihinsa kohdistamista toimista. Vielä vuosi sitten huolestuneiden osuus oli alle puolet Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyyn vastanneista.

Jopa 63 prosenttia kansalaisista katsoo, että Venäjän toimet ovat jo nyt huonontaneet Suomen turvallisuutta.

Kaikeksi onneksi Suomen välit Moskovaan eivät ole kiristyneet. Suomeen ei kohdistu erityistä uhkaa, kuten asiantuntijat ovat Ukrainan kriisin kärjistyessäkin todenneet.

Synkät näkymät ovat lisänneet Nato-jäsenyyden kannatusta. Vuosi sitten Nato-jäsenyyttä kannatti 21 prosenttia suomalaisista, mutta nyt heidän osuutensa on jo 30 prosenttia.

Todellinen muutos kansalaismielipiteessä on hitaampi kuin kyselytutkimuksessa mitattu. Nato-jäsenyys on yhä Suomelle mahdollinen, mutta ei toistaiseksi edelleenkään ajankohtainen vaihtoehto. Valtaosa kansasta on yhä liittoutumattomuuden takana.

Suomi marssii kohti Natoa, mutta tahti ei ole viime aikoina erityisesti nopeutunut.

Linnankasarmien kentällä kokoontuu tänään puolelta päivin paraatikatselmukseen ja ohimarssiin edustava otos Suomen puolustusvoimista.

Maanpuolustus on yhä lujasti omissa käsissä, eikä nyt lyö leiville ennakoida tulevaisuutta liian pitkälle.

Se, mitä nyt on kehitettävä, on puolustusvoimauudistuksen jälkeinen asevelvollisuusarmeija. Varusmieskoulutus on yhä kivijalka, jonka päälle kaikki rakentuu.

Puolustusvoimauudistus supistaa armeijan sodan ajan vahvuuden ensi vuonna 350 000 sotilaasta 230 000 mieheen ja naiseen. Muutos on iso ja perustuu puolustusvoimien keskittymiseen yhä suorituskykyisempien ja asejärjestelmiltään tulivoimaisempien joukkojen varustamiseen.

Suunta on ainoa oikea. Sodan kuva on muuttunut historian suurista rintamataisteluista yhä enemmän nopeasti esille tulevien turvallisuusuhkien suuntaan.

Yhteiskunta tietoverkkoineen on yhä haavoittuvampi ja tuo mukanaan alati muuttuvia turvallisuusuhkia. Myös erilaisten kriisien ja varsinaisen sotatilan välimaasto on laaja nykyisissä uhkakuvissa.

Nopeus ja liikkuvuus ovat ensiarvoisen tärkeitä puolustuskyvylle, joka ei ole ilman tehokkaita torjuntahävittäjiä tai esimerkiksi ajanmukaista ilmatorjuntaa. Siksi tulevaisuuden kalliitkaan kalustohankinnat eivät voi olla liian kalliita.

Hämeenlinnalle aika on historiallinen, kun kaupungista loppuu vuodenvaihteessa Länsi-Suomen sotilasläänin esikunta. Hämeenlinnan historia sotilaskuntakaupunkina päättyy muodollisesti, mutta jatkuu käytännössä: Panssariprikaati, Suomen tulivoimaisin joukko-osasto, pysyy ja jatkossa vain paranee.