Pääkirjoitukset

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Onko suomalainen sisu kadonnut? Ehkä emme enää osaa kohdata vaikeuksia, kääriä hihoja ja kääntää vastoinkäymisiä voitoksi?

Historiassa niin on tehty monesti. On puhallettu yhteen hiileen silloin, kun se ollut tarpeen, vaikka muutoin on oltu täysin eri mieltä niin kuin demokratiassa on mahdollista.

Maailma ympärillämme on viime kuukausina muuttunut sellaista vauhtia, että sitä on vaikea tajuta.

On ymmärrettävää, että monet kuluneen vuoden tapahtumat pelottavat. Yhtäkkiä maailmanpolitiikka on hyvin konkreettisesti läsnä Suomessa.

Itäinen naapuri on arvaamaton. Olemme myös uuden edessä, kun pitää elää vieraista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, joista kaikista emme voi olla varmoja, miksi he ovat tulleet.

Suomen hallinto pystyy käsittelemään omaan kansainvälisesti ottaen tehokkaaseen tapaansa tämänkin asian. Ne, jotka saavat luvan jäädä, on nopeasti otettava toimivaksi osaksi yhteiskuntaa.

Yhteiskunta on jakautunut monessa mielessä kahtia. Yhteen hiileen puhaltamisen sijaa olemme keskittyneet riitelemään ja suorastaan rienaamaan toisiamme.

Nyt on jokaisen hyvä syventyä joulun sanomaan, joka on yleishumaani: Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Jotta maahan tulisi rauha, ihmisillä pitää olla hyvää tahtoa. Se on meistä itsestämme kiinni.

Yleisessä keskustelussa halutaan kärjistää, puhuttiinpa sitten yhteiskuntasopimuksessa, pakkolaeista, työttömyydestä, köyhyydestä tai pakolaisista.

Olemme unohtaneet kuunnella, mitä vastapuolella on sanottavaa. Nyt vain huudetaan tuuleen ja se on voittaja, joka huutaa kovimmin.

Joulun aikaan, voimme sulkea somen ja keskittyä läheisiin. Jos se ei onnistu, voimme ainakin yrittää malttia, lämmintä huumoria ja hyvää tahtoa.

Pitää asettua toisen asemaan ja miettiä, miltä hänestä tuntuu.

Jos voimavaroja riittää, voi antaa tukea ja auttaa miestä mäessä. Jos voimia ei ole, on uskallettava pyytää apua.

Yhteisön on otettava mukaan myös ne, jotka eivät omin voimin jaksa osallistua.

Voima on meissä ihmisissä, kun me toimimme yhdessä ja autamme toinen toistamme, kukin vuorollansa. Yksin on vaikea pärjätä.