Pääkirjoitukset

Media juuttui jytkyvaihteelle

Kuntavaaleista tulee eduskuntavaalien toisinto, jos on uskominen Turun yliopiston tutkimusta eduskuntavaalien mediajulkisuudesta.

Perussuomalaiset ovat nyt samassa tilanteessa kuin eduskuntavaalien alla: gallupnoste on jatkunut vahvana, ja tiedotusvälineet käsittelevät puoluetta neljän vuoden takaisia kuvioita toistellen.

Ennen eduskuntavaaleja tiedotusvälineissä epäiltiin, onko perussuomalaisten ehdokkailla rahkeita eduskuntatyöhön, kun poliittista kokemusta puuttui. Nyt muistutetaan ehdokkaiden vähäisestä kunnallispoliittisesta kokemuksesta.

Mielipidetiedustelut tosin viittaavat siihen suuntaan, että perussuomalaisten kannattajat viis veisaavat ehdokkaiden kokemuksen puutteesta. Tärkeämmältä tuntuu ehdokkaiden EU-kriittisyys ja euron kroonisen kriisin jatkuminen. Ei auta, vaikka hallituspuolueiden edustajat kurkut käheinä hokisivat, että näissä vaaleissa ei ole ollenkaan kyse eurosta tai Euroopan Unionista. Jos äänestäjän mielestä on, niin sitten on.

Eduskuntavaalien alla samantapainen kiivailu käytiin puheenjohtaja Timo Soinista. Media toisti toistamistaan, ettei kaikissa vaalipiireissä voi äänestää Soinia, mutta kyllä niissä käytännössä juuri häntä äänestettiin. Ääni vain annettiin – kuin ennen vanhaan presidentinvaaleissa – ”valitsijamiehen” välityksellä.

Kuntavaaleissa Soini on esiintynyt edellisvaaleja hieman matalammalla profiililla. Puolivaloillakin hän näkyy kuitenkin johtavan joukkojaan kohti ainakin keskikokoista jytkyä, ellei ihmeitä tapahdu.

Perussuomalaisten ennustetaan sekoittavan kuvioita erityisesti keskustavetoisissa kunnissa. Keskustan yksi ongelma on se, ettei puheenjohtaja Juha Sipilä ole onnistunut saamaan näkyvyyttä ja luomaan omaa muista erottuvaa profiilia; hänet mielletään värittömäksi, toimitusjohtajamaiseksi.

Soinia vastaan keskusta olisi tarvinnut tulisieluisempaa johtajaa, mieluiten oikein aatteellista liekinheittäjää.

Perussuomalaiset ovat valittaneet, että media kohtelee heitä epäreilusti nostamalla esiin joka ikisen puolueen sisäisen kärhämän tai ehdokkaiden suustaan päästämät sammakot.

Itse asiassa puolueessa olisi syytä tyytyväisyyteen, sillä se on saanut suunnattomasti ilmaista julkista näkyvyyttä. Väliin mediahuomioon tuskastunut Soini voisi nostaa huoneentaulukseen moton ”ei väliä, puhuvatko hyvää vai pahaa, kunhan puhuvat”.

Sosiaalisessa mediassa vanhojen tiedotusvälineiden moitteet perussuomalaisille ovat silkkaa hunajaa, sillä ne vain vahvistavat puolueen kannattajien käsitystä itsestään muutoksentekijöinä. Heille muutokseksi tosin riittää, että sanoo kaikkeen ”ei”.

Mediassa suhtautuminen perussuomalaisiin näyttää lukittuneen niihin asemiin, joihin eduskuntavaaleissa asetuttiin. Kirjoittelun tunnetiloja on kaksi: kauhistelu ja hekottelu. Kumpikin sataa perussuomalaisten laariin.