Pääkirjoitukset

Menestys perustuu sopimiseen

Puhdas luonto ja sananvapaus ovat monelle nuorelle tärkeämpiä itsenäisyyden merkityksiä kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas tai Jean Sibeliuksen Finlandia. Silti nuoret varmasti ymmärtävät saamansa perinnön arvon. 101 vuotta itsenäisyyttä on paljon.

Itsenäisyytemme ensimmäiset 50 vuotta tuntuvat sotien ja niistä selviytymisen ansiosta paljon tutummilta kuin lähempänä olevat jälkimmäiset 50 vuotta. Tuoreemman analysointi ja siitä oppiminen on vaikeampaa.

Sodassa ei ole mitään hyvää. Pakon edessä ne on kuitenkin käytävä. Verisen sisällissodan haavat tuskin olisivat arpeutuneet sitä vauhtia ilman, että osapuolet joutuivat yhdessä rintamalle talvisotaan.

Väinö Linnan ja Edvin Laineen luutnantti Lammio, vänrikki Koskela ja alikersantti Rokka ovat kaikki hahmoja, joihin olemme törmänneet elämässämme, viimeistään töissä.

Kaikkien heidän käyttäytymisessään ja valinnoissaan on paljon oppimista. Paljon on myös sellaista, mistä ei pidä ottaa mallia.

Tärkein oppi lienee, että kaikesta mahdollisesta pitää pystyä keskustelemaan, neuvottelemaan ja myös sopimaan.

Samaa henkeä kaivataan kovasti niin poliittiseen päätöksentekoon kuin työmarkkinoille.

Politiikan jänneväli valtakunnan tasolla on kovin lyhyt. Viime hallitukset ovat pysyneet vaalikauden vallassa, mutta vajaat neljä vuotta tuntuvat kuluvan liian nopeasti. Isoista uudistuksista ei tunnu tulevan valmista ja ilmassa on teatraalista, ummehtunutta vastakkainasettelua jostain kaukaa viime vuosisadalta.

Edes sotien jälkeen syntyneet sukupolvet eivät jaa maailmankuvaansa kuten poliittiset puolueet.

Täytyy toivoa, että huhtikuun eduskuntavaaleissa ihmiset kuitenkin menevät äänestämään demokratian nimissä.

Työmarkkinajärjestöt ja muut edunvalvontakoneistot tekevät työtään, mutta istuvat tukevasti pelisilmänsä päällä.

Niin työmarkkinat kuin poliittiset päättäjät ovat tulevina vuosina melkoisessa uudistuspaineessa, kun kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset on saatava mukaan työelämään. Tarvitsemme myös sekä työperäistä että muuta maahanmuuttoa, minkä mahdolliset lieveilmiöt ajavat kansalaisten sietokykyä ahtaalle. Tarvitsemme heitä. Keskenämme emme selviä.

Tuntuu kummalta, kun muutaman tuhannen maahanmuuttajan sijoittuminen ei tunnu onnistuvan, kieli- ja kulttuurikynnyksistä huolimatta.

1940-luvun työkaluilla sentään saatiin järjestettyä elämisen ehdot puolelle miljoonalle karjalaiselle.

Samassa hengessä ei voi kuin kummastella, millä resursseilla esimerkiksi Eduskuntatalo tai Olympiastadion aikanaan saatiin rakennettua, kun nykyiset sählääjät eivät saa edes koulujen sisäkattoja pysyviksi.

Maanpuolustustahto ja puolustusvoimien uskottava toimintakyky ovat yhä tarpeen, kuten Venäjän toiminta Krimin niemimaalla ja itäisessä Ukrainassa osoittaa. Nato ja Euroopan unioni seuraavat huolella sivusta ja pystyvät vain paheksumaan. Paras apu on oma.

Digiaikana olemme kaikki etulinjassa, kun sodasta on tullut paljon monimutkaisempaa. Kyberuhkat ja somesodat luovat alati uusia muotoja, joista niin median kuin lukutaitoisten suomalaisten on oltava hereillä.

Hämeen Sanomien 140 vuotta on hieno tarina. Sivistyksen ja tiedon perustarpeet eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka uusia kanavia niiden välittämiseen on tullut ja tulee lisää.

Lehti haluaa jatkossakin olla seutukuntansa ja sen ihmisten riippumaton puolestapuhuja. Hämeen Sanomat haluaa olla myös aktiivinen ja yhteisöllinen toimija tilaajiensa ja asiakkaidensa arjessa ja vapaa-ajassa.

Tuoreimpia artikkeleita