fbpx
Pääkirjoitukset

Metsänhoitomaksu ei pian ole pakollinen

Metsänomistajien ei kohta ole pakko kuulua metsänhoitoyhdistykseen. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) aikoo lähiaikoina tuoda valtioneuvoston käsittelyyn metsänhoitoyhdistyslain uudistusesityksen, joka ei enää tunne pakollista metsänhoitomaksua.

Suomessa metsänomistajat ovat ani harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta järjestäytyneet yhdistyksiinsä. Niitä on satakunta ja niiden toimialueet kattavat koko maan. Niiden vastapelureina ovat olleet vuosikymmenet yksityiset metsäyhtiöt, nykyisin UPM ja Stora Enso. Ne kimpaantuivat jo vuosia sitten yhdistysten jäseniltään hankkimista metsäpalvelusopimuksista, jotka olivat samalla valtakirjoja puukauppojen tekemiseen. Yhtiöt pelkäsivät yhdistysten suosivan metsänomistajien omistamaa Metsäliittoa.

Valtakirjojen väitettiin vääristävän vapaata kilpailua ja vaarantavan puumarkkinoiden toimivuutta. Väite oli vakava vallankin, kun sen esittivät myöhemmin ostajien kartellista kärähtäneet yhtiöt.

Metsänhoitoyhdistyksen vahvasta asemasta ja kytköksistä metsäkeskuksiin kanneltiin muutama vuosi sitten myös EU:n komissioon ja vedottiin metsänhoitopalvelujen olemattomaan kilpailuun vieläpä valtion tuella.

Paine lain uudistamiseen kävi niin suureksi, että ministerin oli välttämätöntä sysätä työ vauhtiin. On totta, että metsänhoitoyhdistyksillä on vahva, lähes suvereeni asema yksityismetsätaloudessa. Ne huolehtivat noin 80 prosentista hoitotöiden suunnittelusta ja myös niiden toteutuksesta. Kolme neljästä markkinoille tulevasta leimikosta on yhdistysten toimihenkilöiden tekemiä.

Yhdistysten palveluja käyttävät niin maatilametsänomistajat kuin muutkin omistajaryhmät. Erityisen tärkeitä ne ovat olleet niille metsänomistajille, jotka asuvat etäällä palstoistaan eikä heillä ole metsällistä ammatillista osaamista. Myös monet kuolinpesät, perikunnat, kunnat, seurakunnat ja muut yhteisöt ovat luottaneet metsänsä yhdistysten hoitoon.

Mikä sitten muuttuu, kun metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyys aikanaan poistuu? Saattaa olla, että metsäyhtiöt aktivoituvat tarjoamaan omia sopimuksiaan metsänomistajille.

Olisi asiantuntematonta väittää, että kaikki metsänhoitoyhdistysten nykyiset jäsenet olisivat aktiivisia ja vaalisivat omaisuuttaan erityisellä huolella. Elinkeinorakenteen muutoksen myötä metsillä ei ole läheskään kaikille niiden omistajille taloudellista merkitystä. Virkistys- ja luontoarvot painavat tukkitiliä enemmän. He eivät myy puuta, eivät aina edes tiedä, missä kunnossa heidän palstansa on. Heille pakkojäsenyyden poistuminen on helpotus ja he myös lähtevät yhdistyksistä, joilla ei tähänkään asti ollut sijaa heidän maailmassaan.

Metsänhoitoyhdistysten on pakko päivittää palvelunsa ja siten lunastaa olemassaololleen oikeutus. Jos ne koetaan edelleen tarpeellisiksi, rahalla mitattavia hyötyjä metsänomistajille tuottaviksi yhteisöiksi, havaittavaa joukkopakoa ei synny.

Menot