Pääkirjoitukset

Metsäteollisuudessa lievää kirkastumista

Yleisradion mukaan puukauppa on alkuvuodesta vilkastunut tuntuvasti verrattuna viime talveen. Tammi-helmikuun aikana metsäteollisuus osti viisi miljoonaa puukuutiota. Selluteollisuuden käyttöaste hipoo lähes täyttä tuotantokapasiteettia ja sahoillakin on vaikeuksista huolimatta riittänyt töitä.

Metsänomistajien mielestä raakapuun hinnat ovat koko lailla kohdallaan. Talven korjuukelitkään eivät ole vaikeuttaneet hakkuita eli kaikki puukaupan edellytykset ovat pitkästä aikaa kohdallaan.

Suomen metsät kasvavat vuosittain noin sata miljoonaa kuutiometriä uutta puuta. Vuotuinen käyttö on jo pitkään jäänyt huomattavasti kokonaiskasvun alapuolelle. Viime vuonna teollisuus osti kotimaista puuta noin 63 miljoonaa kuutioita, josta kotimaasta runsaat 50 miljoonaa kuutiota. Pääosin Venäjältä tulevan tuontipuun määrä oli lähes kymmenen miljoonaa kuutiota

Suomen metsäteollisuustuotannon pohjakosketus oli vuonna 2009, jolloin puuraaka-ainetta käytettiin 60 miljoonaa kuutiota. Sen jälkeen ala on hitaasti elpynyt ja käyttö on hienoisessa nousussa.

Siitä huolimatta hakkuusäästöjä kertyy vuosittain kymmeniä miljoonia kuutiometrejä. Tälle puulle pitää keksiä käyttöä, sillä se ei ole suinkaan ilmaiseksi ja itsestään metsiin kertynyt.

Yksityismetsätalous on vuosikymmenet ollut valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Valtio on jopa ottanut velkaa rahoittaakseen kunnianhimoisia metsäohjelmia. Niiden päämääränä oli puuvarannon kasvattaminen ja kansantaloudelle keskeisen metsäteollisuuden vakaa ja häiriötön puun saanti.

Metsänhoitoa on tuettu monin keinoin. Valtio on rahoittanut muun muassa metsien uudistamista, hoitoa, ojituksia ja metsäautoteiden rakentamista. Metsänomistajia on kannustettu hoitamaan ja kartuttamaan omaisuuttaan muun muassa monin veroporkkanoin.

Suomessa on tällä hetkellä noin 700 000 metsänomistajaa ja metsätilojen pinta-alat ovat jatkuvasti pienentyneet. Entistä useampi metsänomistaja asuu etäällä palstaltaan eikä metsätulolla ole juurikaan merkitystä. Siksi monia puukauppoja jää tekemättä ja hakkuusäästöt karttuvat edelleen.

Pyrkimykset omistuksen keskittämiseksi eivät ole ottaneet tuulta, sillä myös kaupunkilaismetsänomistajat haluavat säilyttää edes jonkin kiinnekohdan lapsuutensa tai sukunsa asuinsijoille. Metsän omistuksesta on tullut monelle enemmän tunneasia kuin taloudellinen intressi.

Koska on ilmeistä, ettei teollisuus lisää lähivuosina kapasiteettiaan sen enempää paperiteollisuudessa kuin sahoillakaan, kasvava ja luonnollisin puun käyttökohde on energiateollisuus. Koska turve on polttoaineena julistettu lähes pannaan, energiapuulle luulisi vaivatta löytyvän lisää käyttöä. Monissa kaupungeissa kotimainen turve on korvattu tuontikivihiilellä energialaitosten polttoaineena.

Kasvava energiakäyttö ei silti saa vähentää uuden etsimistä. Suomalaisesta puusta pitää valmistaa pitkälle jalostettuja, kalliita huipputuotteita. Pelkkä sellunkeitto ja lankkujen sahaus eivät lyö leiville.