Pääkirjoitukset

Mielivalta rehottaa rekisterissä

Pari vuotta sitten Suomesta levisi maailmalle uutiskummajainen: Venäjän presidentti Vladimir Putin oli joutunut syystä tai toisesta keskusrikospoliisin ylläpitämään rikoksesta epäiltyjen rekisteriin. KRP poisti nimen häntä koipien välissä ja poliisiylijohtaja Mikko Paateron pahoittelujen säestämänä.

On arveltu, että Putinin nimi päätyi listalle, koska Venäjän presidentillä on ollut yhteyksiä vähintäänkin epäilyttävään venäläiseen moottoripyöräjengiin. Putin on luovuttanut Yön susiksi kutsutun jengin johtajalle kunniamerkin tämän isänmaallisesta toiminnasta.

Putinin rekisteröinnistä alkanut tutkinta on Suomen Kuvalehden perjantaina verkkolehdessään julkaiseman tiedon mukaan johtanut yhä kummallisemmille jäljille.

Muita valtiojohtajia ei listalta ilmeisesti ole löytynyt, mutta kylläkin lukuisia alemman tason julkisuuden henkilöitä, poliitikkojen lisäksi etenkin viihdetaiteilijoita ja urheilijoita. Lehti luetteli muutamia nimiä tunnetuimmasta päästä: Matti Vanhanen, Ilkka Kanerva, Vesa-Matti Loiri, Mika Salo ja Markus Selin. NHL-jääkiekkoilijoita listalla on useita sekä lisäksi muiden muassa kokonainen rock-yhtye.

Uutinen olisi oivallista viihdettä, jos kysymys ei olisi erittäin vakavasta asiasta: kansalaisten oikeusturvasta ja eurooppalaisen oikeusvaltion yleisistä periaatteista. KRP:n leväperäisesti ylläpitämä ja poliisihallituksen avuttomasti valvoma rekisteri pitää niitä pilkkanaan.

Selitykset ovat edelleen kaikki yhtä huonoja, jos niitä poliisilla, sisäministeriön virkamiehillä tai poliittista vastuuta kantavalla sisäministeri Päivi Räsäsellä (kd.) ylipäätään on. Enää ei riitä kulunut lupaus, että rekisteri tutkitaan ja merkinnät tarkastetaan. Rekisterin puhdistuksesta on saatava pikaisesti myös uskottava, kattava ja poliisihallinnosta riippumaton selvitys.

Kansalainen ei saa joutua mielivaltaisin perustein viranomaisen ylläpitämään rekisteriin ja sitä kautta mahdollisesti täysin ennakoimattomiin hankaluuksiin.

Suomessakin on pikkuhiljaa totuttava ajatukseen, että viranomainen ei ole aina oikeassa ja kansalainen väärässä. Poliisi tai muutkaan viranomaiset eivät voi olla lain yläpuolella. Rikoksesta epäiltyjen leväperäinen rekisteröinti kertoo lähinnä siitä, että KRP:ssä ei ole kuultukaan tietosuojasta.

On turkasen tyhjänpäiväistä esittää, että epäiltyjen rekisteri on poliisille elintärkeä työkalu, jos rekisteriin joutuu ihmisiä täysin sattumanvaraisesti. Ei kai sellaisella rekisterillä ole mitään tehoa varsinaisessa tarkoituksessaankaan, rikoksentorjunnassa.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan rekisterissä on ollut vuosina 2009–2014 yli 9 300 henkilöä. Lehtitieto kertoo, että rekisteriin on merkitty havaintotietoja ilman asianmukaisia perusteita. Rekisteriin on kerätty tietoja esimerkiksi epäiltyjen matkapuhelimista. Tämän vuoksi joukossa on paljon asianajajien nimiä. Todennäköisesti edes he osaavat pitää kiinni oikeuksistaan.