fbpx
Pääkirjoitukset

Miksi maailman luonnollisinta asiaa pitää Hämeenlinnassa oikein erikseen edistää? – Kaikki luulevat olevansa asiantuntijoita ja oikeassa

On niitä kävelyteitä, mutta kun niillä ei osata kulkea! Tämä tarkoittaa muutakin kuin jalkakäytävillä rehottavaa aikuisten ihmisten päätöntä pyöräilyä ja yleistä piittaamattomuutta.
Kävely kannattaa aina. Pyöräilijä- ja jalankulkijalaskuri on juuri kirjannut yhden kävelijän Hämeenlinnan Turuntiellä huhtikuussa vuonna 2020. Kuva: Sara Aaltio
Kävely kannattaa aina. Pyöräilijä- ja jalankulkijalaskuri on juuri kirjannut yhden kävelijän Hämeenlinnan Turuntiellä huhtikuussa vuonna 2020. Kuva: Sara Aaltio

Se on yhtä varmaa kuin kevääntulo pitkänkin talven jälkeen: keskustelu Hämeenlinnan ja erityisesti kaupungin liikenteellisesti hankalan, vanhan ruutukaavakeskustan liikennejärjestelyistä.

Nyt ei ole esillä kaikkein polttavin peruna, autoilu ja pysäköinti, vaan kevyt liikenne ja vähän yllättäenkin ihmisten luonnollisin, edullisin ja paras tapa liikkua paikasta toiseen: kävely.

On laadittu Hämeenlinnan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma vuosiksi 2022–2026. Aikaisemmin kaupungissa on ohjelmallisesti edistetty nimenomaan pyöräilyä, mutta nyt sen rinnalle ja jopa ohi on nostettu kävely. Kävelyherätys on täällä!

Pyöräily ei saa jäädä paitsioon. Kaupungin keskustan pyöräilyolosuhteet ovat säilyneet pääosin surkeina kaikista suunnitelmista huolimatta.

Pyöräilyn edistämisestä keskustassa ei löytynyt yhteisymmärrystä parkkipaikkojen menettämisen pelossa. Nyt on nostettu kävely esiliinaksi.

Kävely herättää huomattavasti vähemmän tuntoja kuin pyöräily, koska se ei edes teoriassa ole keneltäkään pois. Kaikki eivät autoile, eivät aja bussilla, eivätkä edes pyöräile, mutta lähes kaikki siihen kykenevät ilmoittavat kävelevänsä. Ainakin kaksi miljoona suomalaista sanoo harrastavansa kävelyä.

Kävelijöitä varten ovat jo jalkakäytävät kaupungin keskustassa ja monin paikoin muuallakin. On rantareitti ja kaikki kaupungin hienot polut. Miksi ihmeessä maailman luonnollisinta asiaa eli kävelyä pitää oikein erikseen edistää muutoin kuin terveysvalistuksena?

Keskustaan ovat tulossa “kävelyn erityisalueet” Vanajaveden molemmin puolin. Sehän on loistava oivallus, mutta sinne rantaanhan iltakävelylle on kaupungissa suunnattu jo sukupolvesta toiseen.

Liikennesuunnittelussa tarvitaan periaatteita, joiden mukaan ongelmakohtia ratkaistaan. Liikenteen palikat pitää olla järjestyksessä ja on jopa hämmästyttävää, jos kävely-yhteyksiä ei oteta aina huomioon väyliä piirrettäessä.

Liikennöintitapojen paneminen arvojärjestykseen on lähes mahdotonta. Avainsana on yhteispeli, mutta jarruna ovat asenteet. Kaikki luulevat olevansa parhaita asiantuntijoita ja ehdottoman oikeassa.

On niitä kävelyteitä, mutta kun niillä ei osata kulkea! Tämä tarkoittaa muutakin kuin jalkakäytävillä rehottavaa aikuisten ihmisten päätöntä pyöräilyä ja yleistä piittaamattomuutta, joka koskee etenkin suojateiden kunnioittamista. Kevään ilmiö ovat sähköskootterit, joilla ajellaan miten ja missä sattuu.

Kevyen liikenteen ohjelmatyö laahaa valmiiksi ajastaan jäljessä Hämeenlinnassa. Onko mikä tahansa sallittua nopeasti sähköistyvässä liikkumisessa?

Hyvin paljon voidaan tehdä myös kulkemalla nykyisillä väylillä ihmisiksi, mikä tarkoittaa hämeenlinnalaisittain aivan tavanomaisten liikennesääntöjen noudattamista. Niitä ei edes tunneta! Minä ensin -asenteet asuvat hämäläisjörriköillä lujassa, eikä niitä ohjelmilla muuteta.

Muuten: todellinen kevyen liikenteen arvostus tulee ilmi Hämeenlinnassa kaupungin taholta taas ensi talvena, jos sattuu satamaan jonkin verran lunta.

Menot