Pääkirjoitukset

Ministeriöiden reviirikiista vanhaa perua

Aika ajoin julkisuuteen pulpahtava keskustelu maa- ja metsätalousministeriön tehtävistä on taas virinnyt. Nyt avaajana on ollut ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.), jonka mielestä kalastusasiat pitäisi siirtää ympäristöministeriön vastuualueelle.

Reviiritaistelua ministeriöiden kesken on käyty ympäristöministeriön perustamisesta, 1980-luvun alkuvuosista asti. Tuolloin työnjakoon saattoi erityisesti vesiasioissa jäädä pieni valuvika. Karkeasti ottaen maa- ja metsätalousministeriö vastaa puhtaasta ja ympäristöministeriö jätevesistä.

Ympäristöministeriö on vuosien varrella ollut usein naapurinsa kimpussa. Metsäpolitiikka, suurpedot, pyyntiluvat, suojelualueet, suot ja kalastus ovat olleet kestoaiheita ministeriöiden välisessä, ei aina edes kovin kaunopuheisessa vuoropuhelussa.

Jokaisen ministeriöin hallituskauden mittaiset tavoitteet ja painopisteet määritellään hallitusohjelmassa. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kuuden puolueen hallituksella ei ole tarkoitus puuttua ministeriöiden tehtäviin ja vastuualueisiin. Mahdolliset muutokset jäävät tulevien hallitusohjelmien laatijoiden tehtäviksi.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) vastasi ministerikollegansa reviirin laajennuspyrkimyksiin torstain Hämeen Sanomissa. Hän ei luovuttaisi kalastusta ympäristöministeriöön, mutta keskittäisi kaikki vesiasiat omalle hallinnonalalleen. Koskisen esitys kumpuaa käytännön elämästä, jossa talousvesiputket ovat rinnakkain samassa kaivannossa jätevesiputkien kanssa. Silti ne kuuluvat kahden eri ministeriön vastuualueisiin.

Jo 150-vuotiaan maa- ja metsätalousministeriön nimi on tarkoitus modernisoida vuodenvaihteessa. Vanha nimi ei enää kuvaa täsmällisesti ministeriön laajaa toimialuetta. Uudeksi nimeksi, aikamme painotukset tarkoin aistivaksi, on ehdolla ruoka- ja luonnonvaraministeriö. Juuri ruoka, etenkin lähi- ja luomuruoka on suosittu ja trendikäs puheenaihe. Uusi nimi on perusteltua jo siksi, että ministeriö vastaa paitsi elintarvikkeiden tuotannosta, myös niiden turvallisuudesta.

MMM:n nimenmuutoksesta on keskusteltu ja sitä on valmisteltu jo vuosikymmeniä. Parikymmentä vuotta sitten valmisteltiin nimeksi luonnonvarainministeriötä, joka sekin kuvaa hyvin tehtäväkokonaisuutta.

Uhanalaisten lajien, kasvien tai eläinten tulevaisuus ei tietenkään riipu siitä, minkä ministeriön hallinnonalaan ne kuuluvat. Itämeren lohi pelastuu tai kuolee sukupuuttoon suojelutoimien ja pyyntirajoitusten mukaan. Eteväkään virkamieskunta tai pätevät poliitikot eivät kykene ihmeisiin, vastuu lohesta on myös kaikilla kalastajilla, sekä ammattilaisilla että vapaa-ajan kalastajilla.

Ympäristöministeriö on leimautunut suojeluasioihin, maa- ja metsätalousministeriö on puolestaan elinkeinoministeriö, silti uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön vaalija. Parhaillaan käytävä ministeritason kiistely kielii myös siitä, kuinka vaikeata on sovittaa yhteen suojelun ja elinkeinon intressejä. Mikä siinä on niin ylivoimaisen vaikeata?