fbpx
Pääkirjoitukset

MM-jääkiekko herättää tunteita

Jääkiekon maailmanmestaruuskisat herättävät etenkin Suomessa suuria tunteita. Nyt kun vielä pelataan kotikisoissa, julkisuus ja penkkiurheilijoiden kiinnostus sen kuin kasvavat.

Jokaisella vähänkin lajiin vihkiytyneellä tuntuu olevan mielipide siitä, millaisella joukkueella Suomen pitäisi pelata ja miten.

Mediahuomio oli jo ennen eilistä avauspeliä valtava. Iltapäivälehdet ovat tehneet kisaliitteitä, televisio täyttyy kisastudioista ja verkossa ympärivuorokautiset palvelut kertovat jokaisen vähänkin merkityksellisen ja merkityksettömän uutisen kisoista.

Julkisuus on suoraa seurausta lajin suosiosta Suomessa. Jääkiekosta on tullut maamme ehdoton ykköslaji yleisömäärillä ja mediatilalla mitaten.

Suomalaisella jääkiekolla on ollut pitkä tie nykyiseen asemaansa. Eikä se ei ole tullut sattuman oikusta, vaan määrätietoisen työn tuloksena. Kun Suomessa 1970-luvun alussa oli vain neljä jäähallia, on niitä nyt 250!

Samalla harrastajamäärät ovat kasvaneet valtavasti, valmennuksen taso on joka ikäportaassa noussut ja ammattilaisuus pääsarjatasolla kehittynyt täysiveriseksi.

Samalla, kun lajin taso on kotimaassa noussut, ovat tulokset MM-tasolla kohentuneet. 1995 sitten räjähti, kun Leijonat voitti maailmanmestaruuden Tukholmassa.

Viime vuonna kulta vihdoin uusittiin, ja Suomi on taas yksi kisojen suosikeista.

Urheilullisen menestyksen huumassa on moni asian jäänyt miettimättä. Sen todisti viime kevään MM-juhlinnan örvellys,

Syvää pohdintaa ei myöskään ole käytetty siihen, pitäisikö lippujen hintoja kohtuullistaa. 150 euroa Suomen pelien halvimmista lipuista ja 500 euroa finaalilipusta ovat hurjia summia.

Suurelle yleisölle jää se kuva, että ahne liitto rahastaa viimeisetkin rovot lajifanaatikoilta.

Puheenjohtaja Kalervo Kummolan selitykset kustannusten hurjasta noususta ontuvat. Budjetoitu voitto kisoista liitolle on kahdeksan miljoonaa euroa eli kymmeniä prosentteja enemmän kuin viime kotikisoista.

Harmistukset lipuista tai muu negatiivinen debatti unohtuu kuitenkin saman tien, jos Suomi etenee finaaliin saati, että uusii mestaruuden.

Saavutus ei ole mahdoton. Päävalmentaja Jukka Jalosella on taito koota nimenomaan joukkue isolla alkukirjaimella. Eikä hän monien aikaisempien valmentajien tavoin vilkuile sivuille ja seuraa median reaktioita, vaan tekee valintansa omista lähtökohdistaan.

Se kertoo terveestä itseluottamuksesta, joka varmasti heijastuu myös joukkueeseen. Jokainen pelaaja tietää, että hänen tekemisensä on alistettu joukkueen menestykselle. Tämän peruslähtökohdan edessä ei päävalmentaja jousta, eikä tähtiä suosi. Median huudot esimerkiksi Ville Peltosen perään eivät Jukka Jalosta hetkauttaneet.

Oleelliseen, joukkueen iskukykyyn, keskittymällä valmentaja voi väistää parhaiten myös energiaa vievän ja keskittymistä häiritsevän kotikisahälinän.

Menot