Pääkirjoitukset

Moni jätti seurakuntavaalit väliin

Viikonvaihteen seurakuntavaalien äänestysprosentti jäi odotettua vaatimattomammaksi, 15,6 prosenttiin eikä yltänyt edes edellisvaalien 17 prosenttiin. Vaaliaktiivisuudessa on tuntuvia hiippakuntakohtaisia eroja, ahkerimmin äänestettiin Lapualla, jossa lähes joka neljäs äänioikeutettu kävi äänestämässä, mutta Helsingin hiippakunnassa vain joka kymmenes. Maaseudun seurakunnissa äänestettiin kaupunkeja ahkerammin.

Mikä seurakuntalaisia oikein vaivaa, kun äänioikeutta ei tämän enempää arvosteta? Seurakuntavaaleja markkinoitiin näkyvästi niin mediassa kuin jokaisen seurakuntalaisen kotiin lähetetyissä tiedotteissakin. Sanomalehdissä, televisiossa ja radiossa vaalit olivat runsaasti esillä. Muiden vaalien tapaan äänestäjän valintoja helpotti myös vaalikone, mutta laaja ja monipuolinen tiedotustyö ei kuitenkaan innostanut seurakuntalaisia äänestämään.

Kirkollisvaalien äänestysikäraja on 16 vuotta eli alhaisempi kuin kunnallis- ja valtiollisissa vaaleissa. Vaalitulos osoittaa, että nuoret eivät tilaisuuteen tarttuneet eivätkä ole vanhempia ikäluokkia aktiivisempia. Esimerkiksi Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa alle 18-vuotiaita äänestäjiä oli vain 46 eli 4,5 prosenttia äänioikeutetuista nuorista.

Kun ikärajaa neljä vuotta sitten laskettiin, kirkkoa arvioitiin suunnannäyttäjäksi ja vaalihuoneistot avautuvat 16-vuotiaille myös muissa vaaleissa. Kirkon kokemukset osoittavat, ettei kansanvalta siitä laajene, että äänioikeuden alaikärajaa madallettiin.

Ehdokaslistoilla oli leimallisen paljon kuntapoliitikkoja, heidän yhteiskunnallinen aktiivisuutensa ulottuu myös seurakuntaelämään. He myös menestyivät vaaleissa, ja moni kunnanvaltuutettu lukeutuu myös kotiseurakuntansa päättäjiin.

Osa ehdokaslistoista oli leimallisesti puolueiden koostamia, mutta joukossa oli sellaisiakin, joiden oivaltaminen vaatii sangen kehittynyttä paikallispolitiikan sisälukutaitoa. Ehdokaslistojen nimistä tai vaaliohjelmista ei voinut vielä paljon päätellä, vaikka ehdokkaina oli aktiivisia puolueihmisiä.

Tarkkaa analyysia siitä, ketkä seurakuntavaaleissa äänestivät, ei näistä vaaleista ole vielä laadittu. On kuitenkin todennäköistä, että ahkerimmin uurnilla kävivät seurakuntien aktiivijäsenet, kirkkokansa, jolla on elävä yhteys kotiseurakuntaansa ja sen palveluihin. Tapakristityt, jotka rajoittavat kirkossa käyntinsä häihin, hautajaisiin tai konfirmaatioihin, eivät halua ottaa kantaa myöskään seurakunnan hallintoon. Heille on yhdentekevää, ketkä asioista päättävät.

Evankelisluterilaisten seurakuntien uudet päättäjät on nyt valittu. He joutuvat ratkomaan luottamustoimissaan hyvin maallisia ja arkisia asioita. Seurakunnat joutuvat lähivuodet tulemaan toimeen entistä pienemmillä verotuloilla.

Veropohjaa ovat kaventaneet paitsi kirkosta eroamiset, myös yleinen taloustilanne. Ankeat ajat ovat vähentäneet seurakuntalaisten veronmaksukykyä ja yritysten vaikeudet heijastuvat kirkon saamiin yhteisöverotuottoihin.