fbpx
Pääkirjoitukset

Murhaamisen on loputtava

Houlan
joukkomurhasta saattaa hyvinkin tulla Syyrian kansannousun käänne. Maailma odottaa, että yli vuoden jatkuneen sisäisen kuohunnan verenvuodatus vihdoin loppuisi.

Tie rauhaan on kuitenkin edelleen murheellisen pitkä ja kivinen. Taistelujen kierteen katkaisun jälkeenkin on olojen pysyvä ja kestävä vakauttaminen äärimmäisen hankalaa.

Syyria on yksinvalta ja tietysti suljettu yhteiskunta. Yksin tästä syystä on mahdotonta piirtää täysin luotettavaa kuvaa Houlan tapahtumista.

Aivan riittävästi kuitenkin tiedetään! Houlassa siviilit eivät kuolleet taistelussa vaan yli sata ihmistä – kokonaisia perheitä – teloitettiin asein ja erilaisilla teräaseilla. Murhatuista melkein puolet on lapsia.

Todisteet presidentti Bashar al-Assadia vastaan eivät ole aukottomia, tästä huolimatta on aiheellista kysyä, ketkä muut olisivat joukkomurhasta vastuussa kuin presidentin joukot.

Jos teon tekivät sotilaat tai poliisijoukot, murhia ei välttämättä tehty Bashar al-Assadin suoranaisesta käskystä. Syyriassa on irti peto, ihminen, ja kireä ilmapiiri johtaa tunnetusti myös suunnittelemattomiin hirmutekoihin kuten joukkomurhaan.

Houla teki tylysti selväksi yhden asian: YK-lähettiläs Kofi Annanin suunnitelmaa taistelujen lopettamiseksi ja neuvotteluratkaisun rakentamiseksi ei enää ole olemassa.

Joukkomurhan jälkeen on aiheellista kysyä, onko Annan-suunnitelmaa koskaan ollutkaan. YK teki entisen pääsihteerinsä johdolla sen minkä voi äärimmäisen ahtaassa raossa, mutta lopputulos ei ollut paljon muuta kuin nippu toiveita.

Syyrian presidentti pelasi aikaa, niin saattoivat tehdä myös hänen vastustajansa. Maahan rakennettiin hetken sopu, minkä aikana osapuolet saattoivat kirjoittaa uusia sotasuunnitelmia ja ryhmittää joukkojaan seuraaviin iskuihin.

Joukkomurha ja tilanteen kärjistyminen on pannut Venäjän ja Kiinan arvioimaan uudestaan linjaansa. Ainakin nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että maat ovat kääntämässä Bashar al-Assadille selkänsä ja lähentymässä länsimaiden YK:ssa ajamaa linjaa.

Lännen linja on ollut kauan selvä. Syyriaa johtaa valtansa turvaamiseksi raakaan väkivaltaan turvautunut itsevaltias, jonka tulee luopua heti vallasta.

Vuoden taistelut kertovat, että Syyrian kansa ei ole asein kukistettavissa. Vastaavasti on myös nähtävissä maan johdon aseiden voima ja sumeilematon voima, jolla kansannousua pyritään kukistamaan.

Venäjä ja Kiina ovat tukeneet Syyrian presidenttiä myös siksi, että maan lähialueiden olot eivät järkkyisi. Tässäkin mielessä linja uhkaa romuttua, sillä väkivalta on leviämässä Libanonin puolelle. Mihin seuraavaksi?

Kaiken polttopisteessä Bashar al-Assad jatkaa tutun propagandan syytämistä. Hänestä rauhan tiellä ovat ulkomaalaiset kansankiihottajat ja terroristit – ja kun näin on, armeijan tehtävä on palauttaa maahan rauha.

Menot