Pääkirjoitukset

Näpistelijän paikka ei ole vankilassa

Muuntorangaistuksista on haluttu eroon jo turkasen pitkään, vähintäänkin 1960-luvulta alkaen. Tuolloin maan päivittäisessä vankiluvussa oli sakkotuomiotaan sovittavia jopa tuhat.

Poliisin määräämien sakkojen muuntaminen vankeusrangaistuksiksi lopetettiin vuonna 2008.

Tällä hetkellä vain tuomioistuimen määräämiä sakkoja voidaan muuntaa vankeudeksi. Se on tiennyt sakkovankien määrän vähenemistä noin tuhanteen tapaukseen vuosittain. Takavuosiin verrattuna se on vähän.

Suhteellisen tuoreen lakimuutoksen vaikutus on ollut toivottu, mutta vain osittain: samalla yleinen lainkuuliaisuus on ainakin joidenkin havaintojen mukaan rapautunut.

Oikeusministeriö on ottanut tiedot kassojen ohi naureskellen kävelevistä keskikaljavarkaista vakavasti ja esittänyt viime keväänä muuntorangaistusten palauttamista takaisin laajempaan käyttöön. Hallituksen asiaa koskeva lakiesitys on tulossa syksyn kuluessa eduskunnan lakivaliokuntaan.

Taantuminen takaisin 1960-luvulle on vältettävä. Sitä muuntorangaistusten paluu pitkälle olisi.

Suomen vankiloihin ei pidä sulkea ensimmäistäkään täysin väärää ihmistä.

On arvioitu, että lakimuutos nostaisi rikosseuraamusviraston kuluja ainakin 3,5 miljoonaa euroa vuosittain.

Kustannusvaikutukset eivät jäisi siihen. Toki myös muu valtion byrokratia joutuisi töihin. Kukahan sakkovangit kentältä keräilisi? Eiköhän se olisi muutenkin ylityöllistetty ja voimavarojensa kanssa kamppaileva poliisi?

On kummallista, jos sivistysvaltiossa ei pystytä päättämään vuosikymmenten aikanakaan, mitä yhteiskunnan ulkopuolelle useimmiten päihteidenkäytön takia ajautuneiden kansalaisten kanssa pitäisi tehdä.

Huumehörhön näpistelijän paikka ei ole vankilassa, mutta ei voi lähteä myöskään siitä, että poliisin kirjoittamilla sakkolapuilla ei ole kerta toisensa jälkeen toistuvaan rötöstelyyn mitään vaikutusta.

Myös oikeusjärjestelmän yleisestä uskottavuudesta on kyettävä huolehtimaan. Ei kai sekään voi olla ylivoimainen tehtävä?

On karu tosiasia, että yhteiskunnassa on varattomia henkilöitä, joilta sakkoa ei pystytä perimään, ei ainakaan suoraan. Silloin sakkoa on turha edes kirjoittaa, vaan tilalle pitää kehittää jotakin aivan muuta.

Rikoksella pitää olla aina seuraamuksensa, mutta sakko tai vankila eivät voi olla ainoat vaihtoehdot. Esimerkiksi yhteiskuntapalveluun eri muodoissaan ei tosin valitettavasti ole kovin usein mahdollisuuksia.

Sakkovangit ovat selvitysten mukaan varattomia, mutta myös huonokuntoisia eli ”moniongelmaisia”.

Tampereella, Vantaalla ja Kuopiossa kokeillaan sakkovankien sijoittamista vankilan sijasta laitoshoitoon. Se on ongelman ja kulujen siirtämistä paikasta toiseen, mutta tuntuu silti edes vähän järkevämmältä vaihtoehdolta. Hoitoahan sairaat eli päihdeongelmaiset eniten tarvitsevat.

Päivän lehti

24.10.2020

Fingerpori

comic