fbpx
Pääkirjoitukset

Nato-ratkaisu ei synny huutoäänestyksellä – Jäsenyys on tulevaisuudessa sekä toivottava että todennäköinen

Käänne on tapahtunut Nato-kyselyissä. Niin kauan kuin enemmistö suomalaisista oli jäsenyyttä vastaan, päättäjät saattoivat mennä yhdessä hymisten sen taakse.
Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto puhumassa Brysselissä Belgiassa Pohjois-Atlantin puolustusliiton eli Naton päämajassa 24. tammikuuta. Kuva: John Thys
Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto puhumassa Brysselissä Belgiassa Pohjois-Atlantin puolustusliiton eli Naton päämajassa 24. tammikuuta. Kuva: John Thys

Nato-jäsenyys – kyllä vai? Kuluneen viikon aikana on julkaistu useita asiaan liittyneitä mielipidekyselyitä.

Kansalaismielipide ja siitä osviittaa antavat kyselyt luovat pohjaa päätöksenteolle, mutta on silti varottava aloittamasta puolesta tai vastaan -huutoäänestystä. Siitäkin on elkeitä.

Naton siipien suojaan on turha yrittää hakeutua pikavauhtia edes patrioottisimmissa palopuheissa, kun länsi ja Venäjä ovat nyt napit vastakkain Ukrainan kysymyksessä.

Suomi on osa länttä ja Eurooppaa sotilaallisesti liittoutumattomankin. Sekä toivottava että jopa todennäköinen tulevaisuuden Nato-jäsenyys luotaa paljon pidemmälle kuin tämän ajan kriiseihin.

Myös Natossa Suomi nojaa ensin kansalliseen puolustuskykyyn, vasta sen jälkeen turvatakuisiin. Turvallisuutta ei voi koskaan täysin ulkoistaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö heitti kapuloita loppumattoman kyselymyllyn rattaisiin perjantaina Politiikan toimittajat ry:n etätilaisuudessa. Hän arvostelee spekulatiivista tapaa tehdä kyselyitä eli sitä, että kysymyksiä esitetään sitomalla ne päättäjien kantoihin.

Sauli Niinistön mukaan on paljon selkeämpää kysyä kansalaisilta: kannatatteko vai ette. Niin on.

Käänne pitkään jatkuneissa kyselyissä on tapahtunut. Niin kauan kuin enemmistö suomalaisista oli jäsenyyttä vastaan, päättäjät saattoivat mennä yhdessä hymisten sen taakse.

Jäsenyyttä on pidetty liturgisen löysänä mahdollisuutena, johon voidaan ehkä tulevaisuudessa niin harkittaessa tarttua. Nyt on tilanne toinen. Vastustajien osuus on kyselyissä laskenut selvästi alle puoleen.

Iso kysymys kuuluu: onko jäsenyydestä syytä järjestää kansanäänestys, vai jätetäänkö asia valtiojohdon ja viime kädessä eduskunnan päätettäväksi?

Sunnuntaisuomalaisen kyselyn mukaan kansa luottaisi asiassa pitkälti päättäjiinsä, tosin huomattavan moni myös kannatti kansanäänestystä.

Jos suomalaisten mielipide halutaan mahdollisimman yksiselitteisesti ja ilman jälkipulinoita selville, on kansanäänestys siihen ainoa vaihtoehto. Kaikkea ei voi kuitenkaan siinäkään ennakoida.

Ulkopuoliset tahot (Venäjä, Venäjä ja Venäjä) yrittäisivät ehkä vaikuttaa kansanäänestykseen. Informaatiovaikuttamisen yrityksetkin on pystyttävä torpedoimaan tehokkaasti. Löytyykö siihen lihaksia? Sellainenkin “riski” kaiken jälkeenkin on, että kansa voi myös äänestää “väärin”. Ei mennyt ihan putkeen Britannian brexit-äänestyskään.

Onko äänestystä edes mieltä järjestää, jos se on pelkkä muodollisuus, vain sen takia, että ääneen pääsee myös huutavan ääni korvesta? On, koska elämme demokratiassa.

Hurskas toive on, että mahdollinen Nato-äänestys voitaisiin järjestää sellaisena ajankohtana, kun sodan uhka ei leiju Ukrainan eikä minkään muunkaan maan rajoilla.

Menot