Pääkirjoitukset

Nato-sana sanottava niin kuin se on

Suomalaisen Nato-keskustelun on sanottu virinneen uudella tavalla Ukrainan tapahtumien ja yleisen eurooppalaisen turvallisuustilanteen kiristymisen takia.

Todellisuudessa keskustelussa ei ole päästy syviin poteroihin kaivautunutta inttämistä pidemmälle.

Olennaisin poliittinen käänne Suomen Nato-jäsenyyden tiellä on edeltäjäänsä painokkaammin Nato-jäsenyyden kannattajaksi leimautuneen Alexander Stubbin valinta kesällä kokoomuksen puheenjohtajaksi ja Suomen pääministeriksi.

Ei voi kuitenkaan olla huomauttamatta, että myös Stubbin edeltäjä, EU-komissioon siirtynyt Jyrki Katainen ilmaisi selvästi kokoomusjohtajana ja Suomen pääministerinä olevansa Nato-jäsenyyden kannalla.

Aste-ero kahden pääministerin välille tulee lähinnä siitä, että Katainen painotti enemmän kansalaismielipiteen kunnioittamista. Stubbin tyyli johtaa kansaa Natoon on suoraviivaisempi. Ensi kevään eduskuntavaaleissa nähdään, mihin tyyliero johtaa.

Vain kokoomusjohtajat eivät pidä läntistä sotilasliittoa Suomen tulevaisuudelle ja turvallisuudelle parhaana vaihtoehtona. Ulkoministeriön johtavat virkamiehet ovat jo pitkään vannoneet Naton nimiin.

Myöskään kenraalikunnassa ei liene enää ensimmäistäkään jäsentä, joka luottaisi nykyajan muuttuvassa turvallisuusympäristössä pelkkään raskaasti liikuteltavaan asevelvollisuusarmeijaan. Kansainvälinen kriisinhallintayhteistyö on johtanut vääjäämättä läntisen yhteistyön syventymiseen.

Onkin jo peräti kummallista, että ulkoministeriön virkamiestyöryhmän tulevaisuuskatsauksen lause, jonka mukaan ”Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa” nostaa kohun ja saa asemastaan arat poliitikot kavahtamaan takajaloilleen.

Nato-sana nyt vaan on sanottava niin kuin se on. Virkamiehet tekevät vain työtään, eikä tilannearviota voi kukaan väittää täysin vääräksi. Natossa Suomi olisi Baltian maiden tapaan suoraan vahvojen siipien suojissa.

Venäjän suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen on tietenkin aivan toinen juttu ja sisältää omat ylireagoinnin riskinsä. Maailma on kuitenkin onneksi muuttunut myös hyvään suuntaan. Mahdolliset itärajan takaiset reaktiot eivät ole enää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylin määräävä tekijä.

Virkamiehet tekevät valmistelutyötään, ja poliitikkojen on hoidettava päätöksenteko, jossa he joutuvat ottamaan huomioon myös kansalaisten edelleenkin tunteman vastenmielisyyden Suomen mahdollista liittoutumista kohtaan.

Kun Suomessa uutisoitiin UM:n tulevaisuuskatsauksesta, Naton pääsihteerinä aloitti norjalainen Jens Stoltenberg. Hän on jo toinen pohjoismaalainen Brysselissä päämajaansa pitävän Naton korkeimmassa tehtävässä.

Suomi ja Ruotsi ovat Stoltenbergin johtamalle Natolle yhtä luotettuja kumppaneita kuin olivat hänen edeltäjänsä, tanskalaisen Anders Fogh Rasmussenin aikana.