Pääkirjoitukset

Nato-sopimus kuumaan ajankohtaan

Suomi allekirjoittaa sotilasliitto Naton kanssa niin sanotun isäntämaasopimuksen ensi viikolla Naton huippukokouksessa Walesin Newportissa.

Sopimus on askel Suomen pitkäjänteisessä Nato-yhteistyössä. Rauhankumppanuus on jatkunut jo vuodesta 1994.

Puolustusministeri Carl Haglund (r.) huomautti keskiviikkona hallituksen budjettiriihen alkaessa, että isäntämaasopimus on ollut vireillä jo 13 vuotta ja sisältynyt jo 2000-luvun alussa puolustuspoliittiseen selontekoon.

Pitkään valmistellussa sopimuksessa on sellainen riski, että olosuhteet ehtivät valmisteluaikana olennaisesti muuttua. Nyt on käynyt niin. Sopimuksen solmiminen sattuu kiistatta kuumaan ajankohtaan.

Keskellä Eurooppaa on käynnissä sekava selkkaus ilman rintamalinjoja. Se ei voi jäädä vaille huomiota Naton huippukokouksessa.

Ruotsi on samassa Nato-veneessä, jota nyt tuupitaan eteenpäin poikkeuksellisen ristiaallokkoisessa eurooppalaisessa turvallisuustilanteessa.

Ruotsin hallitus on hyväksymässä samansisältöisen sopimuksen torstaina. Ruotsille sopimus on helppo nakki, koska etulinja on joka tapauksessa kaukana Svea-mamman kotikonnuilta.

Tilannetta ei viilennä se, että isäntämaiksi ryhtyvät myös Jordania ja Georgia, jotka ovat molemmat tahoillaan kriisipesäkkeiden naapurissa.

Ukrainan kriisin takia Naton ja Venäjän vastakkainasettelu on aivan toisella tasolla kuin kymmenkunta vuotta sitten.

Naton laajeneminen oli silloinkin Venäjälle punainen vaate, mutta samaan aikaan Kreml eteni Nato-kumppanuudessaan jopa Suomea ja Ruotsia ripeämmin. Kaikki näytti hyvältä: rauhan luultiin jo puhjenneen Euroopassa.

Turvallisuuspoliittinen ennustettavuus on nyttemmin romahtanut. Samaan aikaan Suomi ja Ruotsi tuntuvat antavan Natolle hätkähdyttävän yksipuolisen luvan käyttää alueitaan niin rauhan kuin kriisinkin aikana. Sopimuksen mukaan isäntämaa tarjoaisi Nato-joukoille huoltoa ja tukea.

Mitä saataisiin vastapalvelukseksi? Ilmeisesti epämääräinen käsitys siitä, että pahan päivän tullen ollaan samalla puolella? Väistämättä tulevat mieleen sanat kauttakulkumaa ja etupiirijako. Onneksi ne ovat tässä yhteydessä vain kaikuja historiasta.

Suomalaisilla on oikeus tietää, mitä mahdollisesti uutta turvaa isäntämaasopimus tuo isännälle eli Suomelle.

Nato antaa viidennen artiklansa mukaiset turvatakuut vain jäsenmailleen. Se on kylmä tosiasia, josta ei päästä parhaimmillaan lähinnä käytännön esteitä sotilasyhteistyön tieltä poistavilla isäntämaasopimuksilla.

Osallistuminen Naton päätöksentekoon kuuluu jatkossakin vain jäsenmaille. Kaikki kumppanuusmallit ovat lopultakin vain sarja kompromisseja.

Uskottavasta kansallisesta puolustuksesta pitää huolehtia, ollaan Natossa sitten isäntiä tai jäseniä.