Pääkirjoitukset

Nettiuhkauksien reagointiin harkintaa

Tietoverkot ja verkossa julkaistavat nettipalstat antavat mahdollisuuden nimettömiin uhkailuihin. Milloin joku poliitikko ja milloin muut julkisuuden henkilöt joutuvat tekemistensä tai mielipiteittensä takia henkilökohtaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Näissä tapauksissa kannattaa erottaa jo tutuksi käynyt keskustelupalstojen höyryjen päästely ja systemaattinen uhkailu, jolla pyritään estämään mielipiteen julkaisu.

Höyryjen päästelyssä on usein kyse yksittäisestä purkauksesta ilman, että sillä olisi sen laajempia tarkoitusperiä. Julkisuuden henkilön mielipide tai teko vain ottaa päähän ja lähetysnäppäintä painetaan sen enempää harkitsematta.

Vakavaksi tilanne menee silloin, kun lähettäjän jäljittämisen estävän Tor-verkon kautta lähetetään painostusviestejä tappouhkauksin. Viimeksi tällaisten hyökkäysten kohteeksi ovat joutuneet toimittajat, jotka ovat puolustaneet ruotsin kielen asemaa ja Suomea kaksikielisenä maana.

Myös pakkoruotsin vastaisen vetoomuksen arvostelijat ovat joutuneet uhkailujen kohteeksi.

Monet toimittajat ovat ohittaneet uhkailut olankohautuksella. Jotkut ovat kokeneet uhkailun todellisena.

Näille uhkailuille tyypillistä ovat salaliittoteoriat, joiden mukaan mediat ovat liittoutuneet, eivätkä siksi tuo esille esimerkiksi pakkoruotsin poistamista käsitteleviä mielipiteitä.

Ongelmallista on se, miten tällaisiin nettiuhkauksiin tulisi reagoida. Pelkällä olankohautuksella ei niitä voi sivuuttaa.

Median edustajien ja poliitikkojen ei pidä myöskään provosoitua. Asiaan pitää suhtautua kiihkottomasti ja harkita mediatila tarkkaan.

Kyse on kaiken kaikkiaan hyvin marginaalisista tapahtumista. Joidenkin arvioiden mukaan uhkausten taustalla saattaa olla vain yksi henkilö, korkeintaan kyse on muutamista henkiöistä. Vaarana saattaakin olla, että yksi tai muutama häiriintynyt henkilö saa suuresta julkisuudesta uutta vettä myllyynsä.

Tärkeintä olisi, että ne tahot, jotka ovat näyttävästi esiintyneet muun muassa pakkoruotsin vastustajina, astuisivat nyt esiin ja sanoutuisivat jyrkästi irti ja tuomitsisivat esiin tulleet uhkaukset.

Median puolelta pitää tehdä selväksi se, etteivät kirjoittelut vaikuta mielipiteiden ilmaisemiseen tai vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen.

Tämä pitää tehdä uhkailijoille selväksi sortumatta kiihkoiluun tai sen kaltaiseen ylireagointiin, joka kääntyy itse asiaa vastaan.

Suomessa demokratia toimii kaikkien tutkimusten mukaan hyvin, ja ihmiset voivat ilmaista vapaasti mielipiteensä.

Nämä ovat arvoja, joista monissa muissa maissa voidaan vain haaveilla.

Ilmeisesti on niin, että kun vapaudesta tulee itsestään selvä asia, sitä eivät kaikki osaa enää arvostaa.

Ainakin viime aikojen tapahtumien valossa näyttää siltä.