Pääkirjoitukset

Neuvoa-antavista tie vie kohti kovaa päänsärkyä

Kulunut vuosi on ollut niin sanotulle poliittiselle eliitille kohtalokas. Kansa on äänestänyt toisin, kuin olisi päättäjien mukaan pitänyt ja jopa niin, etteivät gallupit ole perässä pysyneet. Ilmiö on toistunut vuoden aikana muutamaan kertaan eri maissa.

Brexitin, USA:n presidentinvaalien, Hollannin, Unkarin, Kolumbian ja Italian kansanäänestysten tiimellyksessä on herännyt keskustelu, äänestävätkö kansalaiset edes varsinaisesta asiasta.

Vaaleihin kanavoituu herkästi epäluottamusta johtoa kohtaan, mikä näkyy periaatteellisena vastustuksena. Ei käy -linjalla kansa mielii näyttää kaapin paikan.

Yhteiskunnallinen tyytymättömyys vaikuttaa kasvaneen. Populistit ja sosiaalinen media tahtovat jakaa kansaa varhain eri leireihin, jotka kuuntelevat sittemmin vain omia hengenheimolaisiaan ja ”totuuksiaan”. Kärsimättömyys vaivaa.

Pienet ja ehdottomat mielipideblokit eivät tahdo löytää kaikupintaa perinteisistä poliittisista puolueista. Kenttä on pedattu yksinkertaistavalle ja hövelisti lupaavalle populistille. Samalla perinteisen median asema tiedon välittäjänä horjuu.

Kyllä tai ei -valinta ei pitkälle kanna, jos kansanäänestys on kehnosti pohjustettu, edustuksellinen kansanvalta takkuaa eivätkä puolueet hoida tehtäväänsä. Onnistuminen vaatii kansalaisten osallistamista ja tietoisuuden lisäämistä. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Sveitsi, jolla on pitkät perinteet suorassa demokratiassa.

Kansanäänestyksistä on hyvä keskustella kriittisesti. Kansan tahtoa ei ole varaa väheksyä, mutta samalla on muistettava, ettei kansanäänestys siirrä oikopäätä vastuuta poliittisilta päättäjiltä kansalle.

Alhainen äänestysprosentti murentaa kansanäänestyksen neuvoa-antavuuden ja pakottaa maan johdon ponnistamaan hyllyvästä suosta.

Kansanäänestys on edustuksellisessa demokratiassa prosessi, jota pitää aina huolella harkita. Kansanäänestyksen vaatimisesta on kuitenkin tullut poliittisten irtopisteiden keruuta.

Uhkana on, että kansanäänestyksistä muodostuu pelkkä protestikanava. Se olisi demokratialle tappio. Vaalikampanjat ovat paljon vartijoina.

Onko reilulla pelillä ja faktoilla väliä, vai vain mehevillä väitteillä?