Pääkirjoitukset

Nobelin palkinnon arvoinen EU

EU:n johtajat saivat poikkeuksellisen joululahjan hyvissä ajoin ennen aattoa. Nobelin rauhanpalkinnon juhlinta talvisessa Oslossa varmasti hiveli jokaisen EU-johtajan sisintä.

Virallista ja näkyvää tunnustusta, juuri sitä jatkuvissa vaikeuksissa viime vuodet tarponut eurooppalainen yhteistyö on kaivannut!

Arvokkaan juhlan tunnelmaa ei lannistanut edes tieto siitä, että EU:n edessä on jälleen erittäin vaikeita, kipeitä ja samalla liiton yhtenäisyyttä koettelevia ratkaisuja.

Nobel-juhlan ylistävissä puheissa oli innostava annos tosiasioita, jotka sanottiin ääneen. EU ei ole täydellinen, julisti Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Thorbjörn Jagland ja peräsi eurooppalaisilta johtajilta yhteistyötä.

EU ansaitsi Nobelin rauhanpalkinnon – toki sen saajaksi oli tarjolla myös lukemattomia muita rauhan työssä ansioituneita. EU:n ja rauhan suhde on mielenkiintoinen ja ennen muuta askarruttava, kun suuntaa katseen riittävän kauas tulevaisuuteen.

EU on rauhanjärjestö, joka on kyennyt vakiinnuttamaan koko maanosan oloja ja jolla on tunnustettu sovittelijan rooli maailmanpolitiikassa.

Rauhan vahvistaminen oli yksi tekijä eurooppalaisen yhteistyön liiton rakentamisessa. Liioittelua olisi väittää, että EU syntyi sotien estämiseksi, rauhan edistämiseksi.

EU:n punainen lanka on valtioiden rajat ylittävä poliittinen yhteistyö ennen muuta yhteisen taloudellisen hyvän edistämiseksi.

Kun eurooppalaista yhteistyötä tiivistettiin 1990-luvulla Maastrichtin sopimuksella, rauhan turvaamista ei koettu neuvottelupöydissä ensisijaisen tärkeäksi tehtäväksi.

Rauha ymmärrettiin Euroopassa itsestään selväksi asiaksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, minkä todistivat Jugoslavian hajoamisesta seuranneet sodat ja muun muassa Srebrenican joukkomurha, josta muistutti Oslossa EU-presidentti Herman Van Rompuy.

Belgialainen Van Rompuy korosti kiitosta keränneessä juhlapuheessaan, ettei lupaus rauhasta riitä innoittamaan eurooppalaisia tukemaan EU:ta.

Hän sanoi ääneen tosiasian, jota ei voi lukea rauhan arvon vähättelemiseksi.

Rauhan edistäminen ei riitä myöskään eurooppalaisille johtaville poliitikoille EU:n tulevaisuuden turvaamiseksi. Järjestön täytyy päästä eteenpäin asioissa, joita on hyvässä hengessä katettu neuvottelupöytään.

EU:n sisällä on kovat onnistumisen paineet – ja myös rauhan näkökulmasta.

EU ei ole hajoamassa, sellainen mahdollisuus on kuitenkin olemassa, jos järjestö ei kykene yhdessä ratkaisemaan ongelmia ja kansan tuki kaikkoaa.

Mitä jäisi jäljelle? Hajoava, pirstaloituva ja ehkä kaaokseen ajautuva Eurooppa. Tälle tielle ajautuminen ei palvelisi missään mielessä rauhan asiaa.

EU on Nobel-palkittuna hieman kasvoton, silti se on ansainnut rauhantyöstään arvostetun tunnustuksen.

Palkinto velvoittaa: EU:n on pystyttävä ratkaisemaan ongelmat neuvottelupöydässä.