Pääkirjoitukset

Nopeusrajoitus rahattoman tieturvaa

Hattulassa Pälkäneentielle viime tiistaina sattunut vakava liikenneonnettomuus vaati kahden ihmisen hengen ja kolme loukkaantui. Onnettomuuden osapuolina olivat raskas kontteja kuljettanut rekka-auto ja kaksi henkilöautoa.

Järkyttävä onnettomuus pysäyttää aina ja herättää oikeutetun keskustelun liikenneturvallisuudesta. Vakava onnettomuus uhreineen on paljon muutakin kuin kylmä tilastomerkintä valtakunnallisissa onnettomuusrekistereissä. Jokainen uhri on jonkun läheinen, ystävä tai tuttava. Heidän suruaan ja ahdistustaan ei paljon lievitä onnettomuuden tekninen tutkinta tai syyllisten nimeäminen. Menetys on aina henkilökohtainen.

Pälkäneentien osuus Parolasta Hämeenlinnaan on vilkkaasti liikennöity tie, jossa kulkee vuorokaudessa lähes 8 000 ajoneuvoa. Tie on suora, näköesteitä ei ole, mutta risteyksiä on useita. Tiellä on kahdeksankymmenen kilometrin nopeusrajoitus, joka on Pälkäneentien kaltaiselle väylälle hyvin tavanomainen Suomessa.

Tieosuudelle on jo aiemmin ehdotettu 60 kilometrin tuntinopeutta ja nyt se ilmeisesti on myös tulossa. Rajoitusmerkit eivät valitettavasti yksin riitä. Kun niitä tehostetaan nopeusvalvonnalla, tuloksia alkaa syntyä. Poliisin niukat voimavarat tuskin riittävät ylinopeudesta sakottavien tutkapartioiden jatkuvaan läsnäoloon. Pälkäneentielle, jos mihin kannattaakin asentaa kameravalvontalaitteet. Ne on todettu tehokkaiksi ylinopeuksien hillitsijäksi, vaikka jokaisessa tolpassa ei kameraa olekaan.

Ajonopeuksien alentamisella on vaikutuksensa ainakin onnettomuuksien vakavuuteen, niiden jälki ei ole yhtä rumaa kuin sataa ajettaessa. Tieturvallisuuteen vaikuttavat myös teiden yleinen kunto ja liikennejärjestelyt. Vilkkaisiin risteyksiin rakennetut lisäkaistat vähentävät tuntuvasti peräänajon riskiä ja helpottavat sivutieltä pääväylälle tuloa.

Liikenneturvallisuus kohenee rahalla, ei toki yksin sillä, mutta merkittävästi kuitenkin. Maan hallituksen käsittelyyn elokuun lopulla tuleva valtion ensi vuoden talousarvio ei Kanta-Hämeen teitä juuri muista. Budjettivaroja osoitetaan ainoastaan Helsingin ja Porin väliselle kakkostielle, joka sivuaa Lounais-Hämettä.

Kun moottoritie Helsingistä Tampereelle viime vuosituhannen loppupuolella valmistui, päättäjiä muistutettiin, että myös valtaväyliä alempi tieverkko vaatii ylläpitoon ja peruskorjauksiin valtion varoja. Ikävä kyllä, synkät ennusteet teiden kunnon romahtamisesta ja niiden saattamisesta liikennemäärien edellyttämälle tasolle ovat toteutumassa.

Lähivuodet eivät tuo helpotusta valtion liikennemäärärahoihin. Tällaisessa tilanteessa Hattulan Pälkäneentie ei vielä moneen vuoteen yllä niiden hankkeiden listalle, joille rahaa osoitetaan.

On ilmeistä, että Parolasta Hämeenlinnaan ja takaisin körötellään kuuttakymppiä vielä monta vuotta senkin jälkeen, kun nopeudet siihen ensin lasketaan.