Pääkirjoitukset

Nousukausi ei näy kuntien verotuloissa

Kun tulot hiipuvat ja asukasmäärä sakkaa, on syytä vihdoin lisätä kuntien yhteistyötä.
Kyläkoulujen lakkautus ei ole ainoa tapa tehdä rakenteellisia muutoksia. Yhteistyö yli kunta- ja hallintorajojen voi myös tuottaa säästöjä.

Työllisyys kasvaa, mutta ennusteet kuntien verotuloista supistuvat kerta toisensa jälkeen. Kasvu näkyy vain niukkana.

Outo ilmiö on havaittu viime kuukausina monissa kunnissa, viimeksi Hattulassa, joka yllättäen joutui harkitsemaan veroprosentin nostoa.

Hattula ei päätynyt korotukseen, sillä myös naapurit Hämeenlinna ja Janakkala ovat päättäneet sinnitellä. Sama veroennusteiden pettäminen on kouraissut niidenkin taloutta.

Viime vuoden tulopohjan verottaja arvioi jostain syystä väärin. Siitä tuli tietoa jo kesällä. Ennakonpidätyksissä oli käytetty liian suuria veroprosentteja, niinpä kansalaiset saavat lähiviikkoina poikkeuksellisen paljon veronpalautuksia.

Mukavaa kansalaisten kannalta, mutta huono kuntien kannalta, sillä ne ovat rakentaneet talouttaan aikaisempien veroennusteiden varaan. Kattavaa selitystä sille, miksi näin on käynyt, ei ole saatu.

Sittemmin Kuntaliitosta on verottajan tietoihin pohjautuen tullut pariinkin kertaan huonoja uutisia. Viimeksi viime viikolla tämän vuoden ja ensi vuodenkin ennustetta ruuvattiin alaspäin.

Hämeenlinnassa vuoden 2019 talousarvio kuitenkin hyväksyttiin alkuviikosta. Se sisältää toimintakuluihin vain noin prosentin kasvun. Käytännössä se tarkoittaa nollakasvua tai jopa miinusta muihin kuin palkkamenoihin, jotka työehtosopimusten mukaan joka tapauksessa kasvavat.

Samaan aikaan myös valtionosuudet ja useimpien kuntien asukasmäärät ovat laskussa. Lisäksi budjetteja laaditaan yhä epävarmoina siitä, mitä kuntien sosiaali- ja terveyspalveluille lähivuosina tapahtuu.

Helppoa se ei ole, mutta ei kunnilla ikinä ole ollut liikaa rahaa, ei ainakaan kamreerien näkökulmasta.

Rahapulassa nostetaan esiin rakenteelliset muutokset. Mitä ne ovat? Hattulassa pelätään kyläkoulujen lakkauttamista. Siitä nousee kunnassa kuin kunnassa aina kova meteli.

Miten olisi seudullinen yhteistyö esimerkiksi elinvoimakysymyksissä? Tai vaikkapa rakennusvalvonnan yhteistyö yli kuntarajojen? Jollain tällaisella kuviolla voisi säästyä rahaa niihin kyläkouluihin. Tarvitaan luovaa ajattelua.