fbpx
Pääkirjoitukset

Nuoret eivät liiku – Onko syy seuraurheilussa?

Nuorten Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen huolestui lasten ja nuorten liikkumattomuudesta. Eri tutkimukset kertovat karua kieltä tulevaisuuden veronmaksajista.
Monen nuoren liikkuminen vähenee teini-iässä. Nuorille pitäisikin tarjota erilaisia vaihtoehtoja liikkumiseen. Kuva: Terho Aalto
Monen nuoren liikkuminen vähenee teini-iässä. Nuorille pitäisikin tarjota erilaisia vaihtoehtoja liikkumiseen. Kuva: Terho Aalto

Lasten kunto rapistuu tasaisesti. Se käy ilmi 5- ja 8-luokkalaisille tehtävistä Move-mittauksista. Etenkin kahdeksasluokkalaisten nuorten kestävyyskunto heikkenee.

Jyväskylän yliopistossa tarkastettiin Laura Joensuun väitöstutkimus, jossa tutkittiin, miten liikunta, kehonkoostumus, kasvu ja kehitys ovat yhteydessä Move-mittauksilla saatuihin fyysisiin kunto-ominaisuuksiin.

Esimerkiksi fyysiset kunto-ominaisuudet kehittyvät murrosiän aikana, mutta taas liiallinen kehon rasvakudoksen määrä heikentää kunnon kehittymistä. Liiallinen paino taas voi vaikuttaa liikkumiseen ja rajoittaa toimintakykyä.

Lasten ja nuorten rapistuva kunto on kestämätöntä kansanterveydelle. Siitä on tulossa iso lasku, jos asiaan ei puututa.

Korona on kärjistänyt tilanteen. Pandemian aikana noin 40 000 lasta ja nuorta on lopettanut harrastamisen. Luku on hurja.

Nuorten Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen otti asian esille (HäSa 12.1.). Hän pitää tilannetta kriisinä, johon tulisi löytää yhdessä ratkaisuja. Tosin kyse ei ole uudesta ilmiöstä. Korona on vain tuonut tilanteen näkyväksi, kun harrastamista on rajoitettu.

– Onko Suomessa käynyt niin, että meillä on tuolla seurakulttuuri ja sitten tuolla on omatoiminen ja täällä on koulu, ja nämä eivät tee yhteistyötä? Ja sitten huomaamme, että kun seurakulttuuri otetaan pois, kaikki ovat hädässä.

Urheileminen on Suomessa ollut hyvin seuravetoista ja seurat ovat olleet mustasukkaisia lajinsa harrastajista. Treeniaikatauluja ikäryhmien kesken ei esimerkiksi sovita eri seurojen kanssa sellaisiksi, että monen lajin harrastaminen olisi mahdollista. Teini-iän kynnyksellä moni lopettaa, koska ei ole valmis panostamaan koko vapaa-aikaansa yhteen lajiin. Kyllästytetäänkö ja väsytetäänkö meidän nuoret yhteen lajiin? Kysymys, jota tulisi pohtia.

Pennanen on erityisen huolissaan 12-19-vuotiaista nuorista. Heille pitäisi kehittää matalan kynnyksen väyliä liikkumiseen. Esimerkiksi liikuntatiloja tulisi olla avoinna ja mahdollisuuksia pitäisi luoda yhdessä.

Nuorten liikkumattomuus onkin yhteinen ongelma, josta pitää ottaa yhdessä vastuu.

Menot