Pääkirjoitukset

Nyt ei ole Nato-keskustelun aika

Presidentti Vladimir Putin seurasi pönäkkänä sotaharjoituksia Muolaassa Karjalankannaksella. Rinnastus Suomen kohtalon hetkiin, jatkosodan torjuntataisteluihin, oli lähempänä kuin tykinkantaman päässä.

Maailmanpolitiikassa puhaltavat kylmät tuulet. Juuri siksi pitää pidättäytyä spekuloimasta Suomen sotilaallisella liittoutumisella.

Sotaharjoituksista olisi tuskin kerrottu julkisuudessa juuri mitään ilman Ukrainan kriisiä. Nyt koko maailma tuntuu odottavan henkeään pidätellen, missä päin panssarivaunu yskähtää käyntiin seuraavaksi.

Kaikki mahdollinen ja pian jo mahdotonkin liitetään Ukrainaan. Käynnissä on tiedotussota, jossa osapuolia eivät ole niinkään valtiot tai kansallisuudet, vaan totuus ja kaikenkarvaiset valheet.

Venäjän asevoimat harjoittelevat kriisien välilläkin. Se on sotilaiden tehtävä.

Itänaapuri ei tähänkään asti ole ollut mikään rauhankyyhkyjen tyyssija.

Puna-armeija ja suuri isänmaallinen sota ovat nyky-Venäjällä arvossaan aivan kuin entisessä Neuvostoliitossa. Sitä on paha mennä kieltämään, vaikka miten mieli tekisi.

Venäjällä on ilmeinen pyrkimys pönkittää asemaansa, mutta menetetty maailmanmahti ei palaa raudalla ja tulella, vaan yhteistyöllä. Se tiedetään ja toivottavasti ymmärretään myös Kremlissä.

Suomessakin on saatu muistutus itänaapurin itsekkäästä perusluoneesta. On palattu todellisuuteen, jossa suut vaahdossa uhoamalla saavutetaan pelkästään vahinkoa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön (ps.) mukaan Suomen pitää ottaa oppia Ukrainan tilanteesta. Niinistö viittaa maamiinakieltoon ja vaatii, että linjaa on muutettava. Hän on osin oikeassa. Uskottavasta puolustuskyvystä on huolehdittava. Tyylilaji on kuitenkin tilanteeseen sopimaton.

RKP:n sotaministerikaksikko pelaa innokkaimmin Nato-kortilla: entinen puolustusministeri Stefan Wallin ajaa avoimesti Nato-jäsenyyttä, ja nykyinen Carl Haglund julistaa Ukrainan vaikutusta Suomen Nato-keskusteluun.

Mikä hätä poliitikoilla on julistaa Suomen tarvetta hakeutua Naton sateenvarjon suojiin?

Kansanedustajien mielipiteet Nato-jäsenyydestä olivat tuoreessa kyselyssä selvät: 92 vastusti, 26 kannatti. Tuskin muutkaan suomalaiset ovat tuuliviirejä, joiden lippu lepattaa Naton suuntaan Ukrainan kovan kohtalon pelottamana.

Suomen suuntautuminen EU:n jäsenenä ja Naton kumppanina ei ole kenellekään epäselvä. Suomella on tarvittaessa tukeva läntinen selkänoja.

Keskustelu liittoutumisesta pitää käydä normaalissa parlamentaarisessa järjestyksessä ilman provokatiivista uhkakuvien maalailua. Nyt aika on siihen mahdollisimman väärä.

Kun Ukrainan tilanne toivottavasti pian rauhoittuu ja vakiintuu, voidaan Nato-suhteeseen palata normaalissa järjestyksessä.