Pääkirjoitukset

Obama jyräsi selvään voittoon

Demokraattien Barac Obaman voitto jätti vähän tilaa tappion kärsineen Mitt Romneyn republikaanien leirin selityksille. Obama haki valtakirjan toiselle kaudelle niin selvin numeroin, ettei yhdysvaltalaisten äänestäjien tahto jäänyt ollenkaan epäselväksi.

Vaalien jälkeen toistetaan klassista – ja samalla kovin yksinkertaista – kysymystä: mikä ratkaisi vaalit? Obama oli yksinkertaisesti kaikilla osa-alueilla liian vahva haastajalle.

Jälkikäteen voi inttää, että Romneyn olisi pitänyt saada isompi siivu latinoiden äänistä – kyselyissä latinoista peräti kahdeksisenkymmentä prosenttia tuki Obamaa.

Kaikissa vaaleissa on pelissä myös ehdokkaiden uskottavuus. Romneystä ei olisi tekemälläkään saanut latinoiden ylintä ymmärtäjää – yhteen suuntaan liikaa kumartaminen tahtoo myös verottaa tukea muualla.

Obaman voitto ei ole yllätys, sen suuruus sen sijaan sitä on.

Barack Obama lähti vaaleihin heikoista asemista. Hänen ensimmäinen nelivuotinen presidenttikautensa suorastaan tulvi vaikeuksia ja tämä tarkoitti sitä, että ankara arki hautasi hänen vaalilupauksiaan.

Riittävä määrä äänestäjiä ei ehkä suorastaan antanut hänelle anteeksi, mutta ymmärsi hänen vaikeutensa. Yhdysvaltain politiikka ei ole yhden miehen, presidentin, show, vaikka juuri tältä vaikuttaa varsinkin presidentinvaalien loppuhuipennuksessa.

Romneyn piti olla erityisen vahvoilla talouspolitiikassa. Hän oli tämän sarjan ykkönen mielipidekartoituksissa, silti välimatka Obamaan jäi aivan liian pieneksi.

Likaiseksi kuvattua kahden ehdokkaan kamppailua tuskin kukaan jää kaipaamaan. Heitettiinkö lokaa kohti vastustajaa tällä kertaa poikkeuksellisen paljon? Kyllä ja ei. Tyylipisteiden jakaminen on makuasia.

Vastustajaan kiinni käymisellä on Yhdysvaltain politiikassa pitkät perinteet. Taas todistettiin, että vaaleissa tulosta tuo ainakin helpommin vastustajan mollaaminen kuin oman ehdokkaan vahvuuksien nosto.

Hyökkääminen kohti vastustajaa meni niin pitkälle, että Obaman ja Romneyn linjat ja suunnitelmat Yhdysvaltain kehittämiseksi tahtoivat jäädä sivurooliin.

Yhdysvaltain presidentinvaali on korostetusti henkilövaali. Arveluttavaa on irrottaa henkilö liikaa hänen teoistaan.

Vaalin ratkettua ovia avattiin demokraattien ja republikaanien yhteistyölle. Onko kyse vain tavallisesta tavasta kiittää vastustajaa, sen näyttää aika.

Vaalitappio oli isku republikaaneille. Puolueen pitäisi uudistua, tehtävä on kuitenkin vaikea. Isot siirrot vaarantavat puolueen yhtenäisyyden, eivätkä ääriainekset edes halua pestä puolueen kasvoja.

Obaman toisen ja viimeisen kauden painopisteen pitäisi olla sisäpolitiikassa ja erityisesti talouspolitiikassa. Voittajan sylissä on hankalasti ratkaistavia ongelmia.

Maapallo ei ole Obaman käsissä. Missä vaan voi räjähtää ja äkkiä presidentin päähuomio onkin maailmanpolitiikan usein arvaamattomissa ongelmissa.

Päivän lehti

6.4.2020